torstai 20. maaliskuuta 2014

The Good, the Bad and the Worse

Paljon on taas tapahtunut, eikä aikaa olekaan löytynyt niin paljon kun sitä aluksi kuvittelin löytyvän. Sitä aivan ihmettelee miten kiireiseksi elämä onkaan mennyt tässä lähiaikoina, mutta eikait sitä muuta kuin suomalaisella sisulla vain eteenpäin!

Edellisen postauksen jälkeisistä tapahtumista mainittakoon ensimmäisenä ihanasta ja iloisesta tapahtumasta nimeltä Ninan ja Samin häät <3 Koko päivä sujui todella hyvin aamusta saakka, ja vaikka stressiä kaikilla järjestelyihin osallistuvilla olikin, sai jokainen silti nauttia ihanasta tunnelmasta ja mitä suloisimmasta pariskunnasta. Seistessäni alttarilla muiden kaasojen kanssa, Ninan ja Samin vierellä, jouduin käyttämään jokaista lihastani takamusta myöten pidätellessäni itkua. En tietenkään halunnut siinä alkaa pillittämään, sillä sitä ei sitten enää koko loppupäivänä olisi saatukaan loppumaan ja siinä olisi meikit sun muut mennyt heti pieleen. Muistan jopa lauleskelleeni mielessä Zambalayaa yrittäessäni olla herkistymättä liikoja :D Alttarilta pois käveltyämme ja takahuoneeseen päästyämme itku vuoti kuitenkin väkisin vesiputouksena silmistä onnitellessani tuoretta avioparia.

Itse hääjuhla vietettiin sitten todella kauniissa Uppalan kartanossa, missä valaistus ja sisustus luo aivan uskomattoman kotoisan ja lämpimän tunnelman. Tilakin oli sopivan pienehkö, joten intiimi läheisten sukulaisten ja parhaiden ystävien kokonaisuus oli taattu. Kartanon ruoka oli todella monipuolista ja hyvää, sekä meno ja meininki mitä hauskinta! Siinä vaiheessa kun alettiin suorittamaan erilaisia hääleikkejä, sai jokainen nauraa revetäkseen :D Huomasi ainakin kaikilla olevan hauskaa. Huumoria ei siis näistä häistä puuttunut! Minäkin uskalsin jopa lopulta laulaa luikauttaa Hallelujah-biisin rakkaalle ystäväpariskunnalle, enkä kertaakaan kadu tätä paniikissa tehtyä päätöstäni. Osasivat Nina ja Samikin sitä arvostaa, sillä kiittelyjä ja kehuja sai kuulla useaan otteeseen. Hääjuhlan jälkeen me nuoriso jatkoimme Wilsoniin yksityistilaisuutta varten varattuun kabinettiin juomaan, laulamaan karaokea ja pelailemaan. Koko päivä siis oli aivan hulvaton, koskettava, lämmin ja kaikin puolin ihana! <3

Paljon onnea vielä Nina ja Sami <3

Sitten vähän huonompiin uutisiin.. Tuntuu pahalta kirjoittaa tätä näin lämmöllä kirjoitetun hääpäivämuistelun jälkeen, mutta toisaalta taas tarkoituksena olikin kirjoittaa tänään vähän kaikesta, mitä edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut...

Tuli siis hiihtoloma - heti näiden häiden jälkeen - ja lähdin Isoonkyröön sitä viettämään, pakaten kissan ja muut tavarat mukaan. Vanhempani olivat lähteneet pohjoiseen mökillemme lomaa viettämään, joten minä tulin pitämään huolta talosta, naapurissa asuvista isovanhemmistani, sekä perheemme koirasta. Heti kotipihaan ajettuani tuli kuitenkin isoäitini vastaan kertoen suru-uutisista.. Rakas ja läheinen enoni oli nukkunut pois edellisenä iltana. Sitä oli hankala uskoa todeksikaan, joten soitin heti äidilleni. Äiti vahvisti uutisen ja samantien alkoi taas kyyneleet virtaamaan silmistäni.. tällä kertaa surusta. Tästä tapahtumasta on siis jo melkein kuukausi, enkä siltikään ole kovin montaa päivää viettänyt tirauttamatta muutamaa kyyneltä ikävissäni. Monille ihmisille sukulaiset ovat vain ihmisiä, joita ehkä jopa pakonomaisesti vain nähdään valmistujaisissa, häissä tai hautajaisissa. Meidän suvussa kuitenkin sukulaisia tapaa aivan mielellään, sillä moni heistä on tullut niin läheiseksi. Tämä enoni oli juuri yksi näistä sukulaisista. Vaikka ei joka päivä soittelekaan heidän kanssaan, silti heidän näkemisensä tai kuulumisensa - oli se sitten kuinka harvoin tahansa - tuottavat suuren ilon.  

Lähdimme siis perheeni kanssa pari viikkoa sitten ajamaan kohti Oulua, missä enoni siunaustilaisuus pidettiin. Siellä saimme vielä hyvästellä äitini rakkaan pikkuveljen, suru sydämissämme ja kaipaus rinnassamme <3 Tuona päivänä tuli nähtyä paljon myös sellaisia sukulaisia, joista ei ole vuosiin kuullutkaan. Heitäkin oli todella mukava nähdä, vaikkakin näin ikävissä merkeissä. Tämä rakkaan ihmisen menetys tuntuu pahemmalta, mitä moni ehkä ymmärtääkään, kaikille kun ne sukulaiset eivät tosiaan ole niin läheisiä. En edes pystynyt tätäkään tekstiä kirjoittamaan kuivin silmin..


Ei syki enää sydän lämpöinen
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen.


Niin ja Johanna toi New Yorkista
koulultaan mullekin paidan :3
Niin pitkäksi kuin tämä teksti tässä näyttäisi venyvänkin, kerrottakoon vielä pikaisesti ihan lähiajan tapahtumista. Eräs kiireen aiheeni nimittäin oli englannin tunnilla pidettävä 10 minuutin esitys valitsemastaan aiheesta, kunhan liittyi edes jotenkin tekniikan alaan. Itse kerroin jalkapallorobotista, mistä kukaan ei ollut ennen kuullutkaan. Isäni työpaikalla kuitenkin näitä robotteja ollaan ainoina suomalaisina (tai edes pohjoismaista) rakenneltu ja valmisteltu eri puolilla maailmaa pidettäviin robottijalkapallon maailmancup kisoihin. Tämä projekti vei paljon aikaani, minkä lomassa olen yrittänyt vielä laittaa hakemuksia kesätöitä varten menemään. 

Tenttiviikkokin on ohi ja uusi periodi alkanut. Tällä jaksolla onkin luvassa fysiikan laboratoriotöitä, mitä olen odottanut jo kuukausia! Tämä onkin piristänyt huomattavasti ja antanut lisää energiaa muihinkin hommiin. Kumma, miten voikaan olla näin innoissaan fysiikasta, mutta se nyt on vain itselleni mieluinen aihealue. Ja nyt ennen kuin tämä postaus alkaa hivellä romaanin piirteitä, taidan lopettaa kirjoittamisen ja ottaa fysiikan kirjan nenäni alle. Hyvää yötä! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti