tiistai 30. joulukuuta 2014

Underneath the Christmas tree

Ja taas vaihteeksi ollaan jo seuraavaa lomaa viettämässä kun pääsen tätä blogia päivittämään :P Täällä sitä ollaan Isossakyrössä vanhempien luona "taloa vahtimassa" kun vanhemmat ovat lomailemassa Iso-Syötteellä mökillämme. Joulu on vietetty ja uuden vuoden viettoja vain odotellaan. 

Tämä joulu oli aiempiin jouluihin verrattuna hieman erilainen. Vaikka oli tuttuun tapaan ruokapöytä täynnä äidin tekemiä, mahtavia jouluruokia ja olohuoneessa isän ja vanhimman siskon kaatama hieno kuusi, oli tässä joulussa myös jotain surullista. Tänä vuonna nimittäin ensimmäistä kertaa joulupöydän ympäriltä puuttui eräs rakas perheenjäsen. 

Kyseessä oli isoisäni, joka isoäitini kanssa on aina asunut samalla tontilla kanssamme. Olemme asuneet tässä tavallaan paritalossa, missä on eri asunnoista huolimatta hoidettu yhdessä lemmikkejä, peltoja, kasvimaita yms. Isäni vanhemmat ovat siis olleet erityisen läheisiä meille. He ovat nähneet meidän syntymästä asti kasvavan tässä talossa ja olleet osana jokapäiväistä elämäämme. 

Isoisäni nukkui pois 11. päivä joulukuuta. Olin tuona päivänä suorittamassa rästiin jäänyttä tenttiä, jonka ensimmäinen suoritus meni mönkään huonojen uutisten takia. Viime vuoden syksynä ennen tenttiä sain äitiltäni puhelun, että yksi elämänvaiheeni päättyy sinä päivänä ja silloinen avomieheni aikoi purkaa vuokrasopimuksemme. Tämän vuoksi en siis voinut tenttiin keskittyä ollenkaan ja nyt tänä vuonna kun olin uusimassa kyseistä tenttiä sain taas huonoja uutisia. Tällä kertaa toki onneksi vasta tentin jälkeen. Nämä uutiset kuitenkin olivat paljon rankempia kun edelliskerralla.

Jouluaaton aattona pidettiin perheen kesken isoisän saattotilaisuus täällä kyrössä. Kävimme katsomassa ruumista ja käytimme sitä ruumisautolla vielä viimeisen kerran kotona. Eihän sillä joulutunnelmaa aikaiseksi saatu, mutta oli tavallaan helpottavaa viedä isoisä kotona käymään ennen hautajaisia. Kyllä tämä kuitenkin suretti, vaikka jouluaattona sitten saatiinkin vietettyä hyvä ja lämmin joulu. 

Sain taas mukavia lahjoja ja tänä vuonna myös paljon rahaa! Sovimme vanhempien kanssa että saan lahjani rahana, sillä oli vaikea keksiä mitään kummempaa lahjaa tai lahjatoivetta. Lisäksi (tuttuun tapaan) isoäiti antoi rahalahjan ja vielä lisäksi kummitätini, joka oli tänä vuonna myös jouluvietoissa luonamme, antoi lahjansa mukana rahaa. Kyllä siinä siis muutama satanen tuli tienattua ja näin köyhänä opiskelijana sitä osaa todella arvostaa. Sain lisäksi kuitenkin vielä muitakin kivoja lahjoja. 

Ensinnäkin, esitin siskoilleni yhtenä lahjatoiveista suoristusraudan, sillä omani alkoi olla jo aivan lopussaan, vaikka sen jo kerran korjasinkin. Tämän heiltä sitten sainkin! Ja hyvä niin, sillä ensimmäistä kertaa kokeillessani tätä olin erittäin tyytyväinen hiuksiini. Suorat hiukset pysyivät jopa seuraavaan päivään asti, kun yleensä tämä luonnonkiharapää pysyy suorana noin viisi minuttia jos sitäkään. Lisäksi sain heiltä ylisöpön kannellisen pingviinikulhon, jossa tällä pingviinillä on kantena tonttulakki! 

Näin äitini kutovan tuossa joskus sellaisia hmm... miksiköhän niitä kutsutaan... kynsikkäitä (?) ja ihastelin heti kun olivat niin hienon väriset ja kaikkea. Jouluna sitten sain yhdessä paketissa sellaiset! Ihanalla iPhone laadulla otetuista kuvista ei sitä niin näy, mutta nämä kynsikkäät ovat väriltään oikeasti liukuvärjätyt siniset, joissa lanka on vielä semmoista kimaltelevaa :3 Aivan ihanat, niin lämpimät ja tunnearvoa löytyy <3 


Näiden lisäksi sain vielä suklaata, sukkia, villasukkia ja muuta sellaista :) Postissa tuli myös tilaamaani tavaraa muutamassa erässä ennen joulua. Nämä olivat kai vähän niinkuin lahjoja itselleni :D Näitä tilauksia tuli tehtyä jo joku aika sitten, mutta toimituksessa tietysti kestää. Eikä tässä ollut kaikki tilaamani "lahjat", mutta muita odotellaan sitten varmaan ensi vuoden puolella :D Ikävä kyllä näiden mukana tilaamani lahja Hannibalille ei vielä ollut saapunut, mutta onneksi olin hommannut rakkaalle katilleni muutakin. Postissa kuitenkin saapui jo pelihiiri, -kuulokkeet ja latausteline ps3 ohjaimille. 


Tällaista tällä kertaa! Kerrottavaa löytyisi lisääkin, mutta aikaa ei. Väsy alkaa jo painaa päälle, joten lähden vielä pitämään seuraa Tonylle ja pian sitten nukkumattia etsimään. Hyvää uutta vuotta!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Pohjoista ja etelää

Sitä ollaan taas jo seuraavalla lomalla ennen kuin uuden postauksen sain aikaan. Syysloma on siis koittanut ja jo viimeisiä lomapäiviä viedään. Paljon on taas tapahtunut, niin iloista kuin surullistakin..

Koulu lähti käyntiin suhteellisen hyvillä mielin ja onnistuneesti, tenttiviikko vain alkaa pikkuhiljaa lähestyä ja stressi toki sen mukana kasvaa. Olen tämän jakson aikana vapaa-ajallakin keskittynyt niin paljon ruotsinkielen oppimiseen, että muiden kurssien sisältö on jäänyt vain koulun tiloissa opiskeluun. Onneksi sentään viikonloppuisin on ehtinyt tapahtua vaikka mitä!

Ensinnäkin, tuossa kolme viikkoa sitten viikonloppuna lähdimme perheen ja meidän siskosten miesten kanssa Iso-Syötteelle mökillemme viettämään äidin 50 vuotissyntymäpäiviä. Aluksi äiti ei niitä edes halunnut viettää, mutta päätyi lopulta pieniin juhliin muutaman sisaruksensa kanssa. Viikonlopusta sukeutui kuitenkin aikamoiset! 

Järjestimme mökkimme saunatiloihin äidille yksityisen Kontio Spa -kylpyläelämyksen, missä äiti pääsi rentoutumaan pilipalirentoutusmusiikin säestyksellä samalla kun sai kuorintaa, hierontaa, manikyyria ja pedikyyria. Samaan aikaan keittiön puolella valmistui voileipäkakkuja ja muita leivonnaisia. Ruuan, kakkukahvien ja rupattelujen jälkeen lähdimme Syötteen rinteiden läheisyyteen seuraamaan Luppovesi palaa -tapahtumaa, ja lähinnä sen mahtavaa ilotulitusta! Palattuamme mökille kuuntelimme musiikkia äidin nuoruudesta ja tanssimme koko porukka olohuoneen lattialla. Sai siinä vähän tanssiopetustakin äitiltä erilaisiin tanssityyppeihin, mitä hän on itse harrastanut isän kanssa tanssikursseilla. Ilta sujui siis mahtavasti ja ainakin itselläni oli todella hauskaa! 

Sunnuntaina ennen lähtöä käytiin vielä Pudasjärven ilmailukeskuksella, missä äitiä odotti yllätys. Isä oli nimittäin järjestänyt äitille mahdollisuuden päästä lentämään lentokonetta! Sinne äiti lähti lentäjän kyytiin kahden hengen koneeseen katselemaan synnyinpaikkansa kauniita maisemia ylhäältä käsin. Ja pääsi tosiaan kuulemma itsekin sitä konetta ohjaamaan. 

Lyhyesti kuvailtuna näin sujui siis tuo synttäriviikonloppu. Viime viikonloppuna lähdimmekin sitten Helsinkiin Tonyn ja hänen perheensä kanssa (mukaanlukien perheenjäsenten miesystävät ja lapset). Helsinkiin lähdettiin Tonyn isoisän siunaustilaisuuteen. Yövyimme Tonyn isoäidin luona, joka oli kyllä aivan ihana. Tunsin oloni heti kotoisaksi ja tervetulleeksi astuessani hänen asuntoonsa ja tervehtiessäni häntä ensimmäistä kertaa. Tunsin jopa olevani osa kyseistäkin perhettä <3. Vaikka matkan syy olikin mitä surullisin, sujui muuten koko reissu mukavasti. Kappelissa istuessani vain harmittelin ajatuksella, etten ehtinyt tätä ihmistä tapaamaan. Tony oli puhunut hänestä vaikka mitä mukavia tarinoita ja jo sen perusteella olin saanut hänestä tietyn kuvan mieleeni, minkä takia itsellänikin tuli hieman tippaa linssiin.

Myllypuro ja Tonyn siskon poika <3
Tällaisia reissuja on siis ollut ja enemmänkin olisi kerrottavaa, mutta jätetään ne ensi kertaan kun kerta jo näinkin pitkä teksti tuli näistäkin. Syysloman viimeinen päivä lähtee huomenna käyntiin ja sen jälkeen saa alkaa valmistautumaan tenttiviikkoon, joka lähtee kuun viimeisellä viikolla käyntiin :S 

torstai 14. elokuuta 2014

What's happening?

Oikeasti, mitä on tapahtunut? Jos joku tuntemistani ihmisistä tietää niin ole hyvä ja kerro minullekin. Olen nimittäin hyvin ihmeissäni ollut jo muutaman kuukauden. Mihin kaikki katosivat?

Ystävät, kaverit, sukulaiset, tutut... kaikki omalla tavallaan tärkeitä ihmisiä. Itselleni ainakin kaikki tuntemani ihmiset ovat lähellä sydäntä. Olen pitänyt, pidän ja tulen aina pitämään ystäviä tärkeämpinä kuin poikaystäviä tai tapailemiani miehiä. Syy tähän on se tavallinen "miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyy". Sitä ei koskaan varmuudella tiedä, mikä suhde tulee oikeasti kestämään. Jos hylkää ystävät miehen takia, eikä suhde kestäkään niin jäljellä ei ole enää ystäviä. Kaikille varmasti tuttu käsite, mutta toisille täysin arvoton. 

Minulle kerran esitettiin ehdot, joista minun täytyi valita silloinen poikaystävä tai ystävät. Valitsin ystävät. Kävimme läpi rankan ja pitkän eron, joka sisälsi vaikka mitä sotkua. Olen aina sanonut sitä, että jos mies antaa tuollaiset vaihtoehdot niin mitä suhteesta voi tulla. En halua miestä, joka päättää kenen ystävä saan olla tai ketä nähdä. Päätän itse omasta elämästäni.

Näin ei kuitenkaan kaikki ajattele. Eikä siinä mitään, jokainen tekee omat päätöksensä enkä minä ole niistä ketään moittimaan. Olisi kuitenkin mukava saada se tunne, että olen jollekin niin tärkeä, että ei luopuisi minusta mistään hinnasta. Turhauttavaahan se on itse yrittää pitää kiinni ihmisistä, joilta ei saa mitään takaisin. Sanoin näistä ajatuksistani kerran eräälle ystävälle ja kysyin häneltä, kumman hän valitsisi minun ja miehensä välillä, jos mies latelisi tällaiset ehdot. Vastaus oli juuri se, mitä odotinkin. Mies ensin. 

Syy, miksi tämä asia vaivaa päätäni tällä hetkellä on se, että ystäväni ovat kadonneet jonnekin. Ennen minulla oli paljon ystäviä, joista vähitellen yksi toisensa jälkeen jäi vähemmälle tapailulle. Ollaan muuteltu eri puolille Suomea, minkä takia ei kaikkien kanssa tule oltua jne. Mutta niitä ystäviä, joita on tullut nähtyä vielä muiden kadotessa maailmalle, ei enää muutaman kuukauden sisään ole näkynyt. Soitellaan ja sovitaan tapaamisista, mutta nykyään jokainen on tehnyt oharit. Kun sitä soittelee perään kysyäkseen että "missäs menet meidän piti nähdä tänään", niin ei vastausta. Niissä tapauksissa kun se vastaus tulee, niin syynä on jotain todella ajattelematonta, mikä saa olon tuntemaan merkityksettömäksi. Ja sitä itse kun aina niin innostuu ja alkaa valmistautumaan tapaamisiin, vain huomatakseen sen kaiken olevan turhaa.

Olen tuntenut kesän aikana oloni todella yksinäiseksi. Paljon olen ollut kyllä reissussa, mutta seurana on ollut perhe tai Tony, joka on tällä hetkellä ainoa suvun ulkopuolinen ihminen kuka vastaa puheluihini. Tämän kesän aikana olen kohdannut vaikka mitä henkisiä ja fyysisiä ongelmia, joiden kanssa olisin tarvinnut ystävieni tukea. Mitään en kuitenkaan ole saanut. Olen joutunut elämään kaikkien niiden asioiden kanssa yksin, mikä aiheuttaa vaan lisää stressiä. 

Alkuvuodesta muutin omaan asuntoon. Kaikki kyselivät, että koska juhlitaan tupareita. Kun päätin pitää ne ja lähetin kutsun facebookin kautta, yksi ihminen vastasi tulevansa, eksäni. Muut eivät vastanneet mitään. Pari ihmistä ilmoitti olevansa reissussa tai oli muita esteitä, mutta niistä jo tiesin etukäteen. Muuten täysin hiljaista, vaikka ilmoituksia pyysin useampaankin kertaan. Lopulta jäivät tuparit pitämättä. Sen takia olen ajatellut, etten ehkä ensimmäistä kertaa järjestäkään syntymäpäiväjuhlia, mitkä yleensä ovat olleet samalla Halloweenin juhlistamista. Tulisiko sinnekään enää ketään? Viime vuonna pidimme yhteiset juhlat eksäni kanssa (sillä olemme syntyneet peräkkäisinä päivinä), ja minun puolelta kavereita ei tullut kuin siskoni. Muut olivat eksäni ystäviä. Valitsisiko siis kukaan tänäkään vuonna minun synttäri/halloween juhlia työ- tai koulukavereidensa halloween juhlien sijaan? Surullistahan tässä on vielä se, että olen ollut mukana suunnittelemassa yllätyssynttäreitä vaikka kenelle ja omiin juhliini en saa edes parhaimpia ystäviäni.

Jos sukulaisia tai miehiä ei lasketa, niin olemassa on kuitenkin yksi ihana ystävä, joka saa oloni tuntemaan hänelle tärkeäksi. Ikäväkseni asumme kuitenkin sen verran kaukana toisistamme, että ei tule paljon nähtyä, mutta hän silti osoittaa tukensa kun vain pystyy, eikä ole ainakaan vielä minua täysin hylännyt. Tämän ystävän näen huomenna kun menen tapaamaan häntä ja hänen miestään Tampereelle <3

Eikö ollutkin ihanan masentavaa luettavaa? Ei siinä, kirjoitin tämän tekstin sydäntä keventääkseni. Eli ihan normaalia, jos ei jaksa tätä lukea. Kommentointi on silti aina sallittua, jos joku tämän jaksoi lukea ja sai tästä jotain ajatuksia :)

Hyvät illanjatkot!
- Anyxia -

maanantai 14. heinäkuuta 2014

iRonic

Palasin noin viikko sitten takaisin Seinäjoelle. Ennen sitä olin Teuvalla talonvahtina, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin. Siellä oli mukavaa, rentoa ja kotoisaa. Harmi vain, että keskellä rauhaisaa lomaviikkoa sain hommattua itselleni pahan flunssan. Ensimmäisenä flunssapäivänä kuumetta oli varmastikin vähintään 39 astetta ja kurkussa tuntui siltä, kuin joku olisi parkkeerannut autonsa sen päälle. Kipu oli sanoinkuvaamaton ja olo mitä tukalin. Onnekseni olo alkoi kuitenkin selkeästi paranemaan jo seuraavana päivänä, vaikka lähelläkään tervettä ei tietenkään vielä oltu. Olisi ollut vaikka mitä kivaa tehtävää, mutta flunssan rajoittamina kaikkea ei päässyt toteuttamaan.


Päällä New Yorkista tuliaisina saatu 
kaulakoru ja korvakorut :)
Lopulta kuitenkin oloni oli sen verran jo parempi, että pääsin edes uimaan. En ole uinut moniin vuosiin, sillä vaadin siihen paikan missä ei ole muita ihmisiä. Nyt se oli mahdollista ja tuli sitä polskittua jo hyvän aikaa. Nautin vedestä suunnattomasti ja siksi olikin ihanaa tällainen tilaisuus päästä uimaan omassa rauhassa.

Tuolla reissulla tuli sitten käytyä vielä Kauhajoella shoppailemassa, suunniteltua ja pohjusteltua öljyvärimaalausta, leikittyä koirien kanssa ulkona, ruokittua poneja ja pupuja, sekä lisäksi tiivistin vielä tulevan mobiilisaunan polyuretaanivaahdolla :) Teuvalla on siis tulossa sauna-ajot elokuun alussa, jonne Tony ja hänen siskonsa mies Tomi ovat rakentaneet peräkärrysaunaa. Itse olen menossa myös mukaan ajoihin. 

Mukava viikko oli siis Teuvalla ja nyt olen tosiaan takaisin Seinäjoella. Harmikseni vain sain hommattua itselleni korvatulehduksen tuon flunssan päätteeksi, joten sain antibiootit viime tiistaina. Siispä olen nyt nauttinut aamuin illoin lautasellisen jogurttia amoksisilliinirouheen kera! Minä kun en allergialääkkeitä suurempia pillereitä pysty nielemään, vuonna 2007 turvonneen kurkkuni takia, niin joudun murskaamaan ne. 

Olen tässä viikon sisään nähnyt kavereita, kuten Ninaa, Veeraa, Tumea ja Samppaa, kun ei ole juhannuksen jälkeen oikein ollut mahdollisuutta. Kaupoissa on tullut käytyä ja hermojakin on menetetty vähän väliä. Muun muassa laturin etsiminen iPhonelle oli lähellä mahdotonta tässä kaupungissa, sillä Applen latureita ei tunnuta myyvän muualla kun iTronicissa. Se taas ei ole ikinä auki, kun sinne yrittää mennä. Mobiaa ja Hamaa myydään vaikka missä, mutta tuo puhelimeni on todella herkkä eikä juuri lataudu kuin alkuperäisillä applen latureilla. Hätätapauksessa kuitenkin päädyin ostamaan Haman autolaturin, sillä löysin semmoisen tarjouksesta kympillä. Ikäväkseni jouduin kuitenkin taas pettymään huomatessani, ettei se lataa sitten ollenkaan. Lopulta kuitenkin löysin edes yhden toimivan latauskaapelin citymarketista ja toivotaan, että sillä pärjätään jonkin aikaa.

Tony tuli viikonlopuksi Seinäjoelle, joten olen hänen kanssaan viettänyt aikaa. Eilen kävimme Biltemassa shoppailemassa ja pian alkoi tehdä mieli leipoa, joten kävimme minimanissa ostamassa tarvittavia ainesosia. Päätin sitten leipoa minikokoisia kinkkupiiraita, käyttäen hyväksi juuri biltemasta ostamaani muffinivuokapeltiä. Uunin lämpötila olisi saanut olla alhaisempi, sillä pinnasta tuli hitusen tarkoitettua tummempi. Siltikin, maku oli todella hyvä ja niissä oli pientä lempeää tulisuutta, mikä kruunasi kokonaisuuden. Täytettäkin tuli ehkä vähän liikaa, mikä näkyi siinä, että piiraiden reunat eivät näkyneet yläosassa ollenkaan. Näyttävät siis mielestäni vähän muffinimaiselta. Ulkonäkö ei siis ollut täydellinen, mutta sen verran hyviä olivat, että tuli kaikki syötyä illan aikana. Kyllä näitä voisi leipoa uudelleen, ottaen opiksi virheistä tietenkin :) 


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Hey, that's "joincidence" with a C!

Paljon on taas tapahtunut viime kirjoituksesta. Siitä kuitenkin on jo sen verran aikaa, etten päivistä muista enää paljoakaan, joten kerron tässä postauksessa vain lähipäivien tapahtumista.

Laituri Isossakyrössä Kyrönjoen rannassa
Juhannus oli siis viime viikonloppuna ja sitä vietettiin poikien seurassa Isossakyrössä. Vanhempani lähtivät ennen juhannusta rapakon taakse New Yorkiin katsomaan isosiskoani, joka opiskelee New York Film Academyssa elokuvanäyttelijäksi. Minä siis köyhänä tulin taas talon- ja eläinten vahdiksi. Näinpä sitten juhlimme keskikesää täällä vanhempieni talossa, seuranani Tony, Tume, Samppa ja Tommi. Pieni oli porukka, mutta hyvä juhannus silläkin saatiin aikaan. Kotonamme on grillikatos ja vieressä pihasauna, joten juhannusfiilis saatiin hyvin pystyyn jo niilläkin. Pari päivää meni mm. grillatessa, saunoessa, singstaria laulellessa, mölkkyä pelatessa ja tietenkin alkoholia nauttiessa. Aurinkoisemmat säät olisi kyllä saanut vielä olla, mutta eipä sentään pelkkää kaatosadetta ollut koko viikonloppu. Hyvin siis sujui kaikin puolin! Tämän viikon olen vielä pysytellyt Isossakyrössä ja sunnuntaina tulevat sitten vanhemmat kotiin, joten lähden minäkin sitten taas muualle lomaa viettämään. 

Tiistaina rakas ystäväni Marianne tuli kyläilemään <3 Pari yötä hän vietti täällä ja sinäkin aikana taas tapahtui. Keskiviikkona käytin Dexter-kissaa eläinlääkärissä, kun Janne ei töiltään sitä päässyt siellä käyttämään. Onneksi ei lopulta mitään kovin vakavaa ollut, vaikka jo vähän pelolla tuloksia odoteltiin. Tänä aikana Marianne oli Vaasassa muita kavereitaan näkemässä. Illasta kun molemmat saavuimme takaisin Isoonkyröön, täytyikin lähteä ajelemaan kohti Seinäjokea. Tony oli nimittäin lähtenyt aamusta hakemaan kuukaudeksi autoa työssäkulkemista varten. Tämä pitkä reissu Seinäjoelta Pieksämäelle ja Keuruun kautta takaisin ei kuitenkaan aivan nappiin mennyt. Sen lisäksi, että ensimmäinen automyyjä teki oharit, sammui tämä seuraava auto matkanvarrelle. Siispä Annan ja Mariannen pelastustiimi lähti apuun! 

En ole koskaan hinannut autoa, ikinä ei ole ollut tarvetta. Nytpä pääsin senkin sitten kokemaan ja voi pojat sitä paniikin määrää, varsinkin kun ohjastettiin etten saa jarrua käyttää ollenkaan... Onneksi oli Marianne apukuskin paikalla tukena ja Tony puhelimen päässä antamassa neuvoja risteystilanteissa :D Perille päästiin ehjänä ja Tonyn mukaan oli kuulemma täydellinen suoritus, jee! 
Kesätsirpulat au naturel

Tuosta reissusta lähtien Tony on korjaillut autoaan ja hankkinut jatkuvasti uusia osia. Sillä aikaa minä ja Marianne olemme mm. suunnitelleet häitä, joita kummallakaan ei kyllä vielä tulossa ole :D Mutta molemmilla olisi jo hinku askarrella koristeita ja miettiä kaikenlaista omiin häihin, jotka ehkä vielä joskus toteutuvat! Sen lisäksi väsäsimme ulkona apiloista kukkaseppeleen, avustimme Tonya autonkorjausurakassa, katsoimme hauskoja youtube-videoita, kävimme Seinäjoella ja muuta sellaista. Oli kyllä kivat pari päivää!

Btw, aloitin tämän kirjoittamisen jo puoli yhden aikaan päivästä ja tällä hetkellä kello on jo 10. Ja nyt alan tosissani uskomaan tuon "uuden" auton olevan kirottu, sillä se on syypää siihenkin miksi tämän tekstin kirjoittaminen on vienyt melkein koko päivän. Lähdin nimittäin kesken kaiken käyttämään Tonya Vaasassa Motonetissa hankkimassa autoon uusia osia, joita ei netin mukaan Seinäjoelta ole nyt saatavissa. Kun pääsimme takaisin Isoonkyröön, kerkesin ehkä juuri käydä vessassa kun tuli herra sisälle kädet veressä. Oli tullut melko syvä haava sormeen osia vaihtaessa, eikä verenvuoto meinannut lakata. Tyypillisenä suomalaisena miehenähän ei tämä meinannut millään lähteä paikattavaksi vaan ajatteli selviävän paperitupon voimin. Kohtahan se veri kuitenkin tuli niin läpi ettei paljoa ollut vaihtoehtoja. Isossakyrössä oli tietenkin juuri terveyskeskuksen henkilökunta lähtenyt lomailemaan, joten eikun taas Seinäjoelle. Viikon ajaksi kiellettiin kaikenlainen työ ja suihku yms, mutta niin... siellähän se taas on autoa korjaamassa :D

Paljon on siis tapahtunut yhdellekin päivää. Eipähän ainakaan tule tylsää! Provinssikin olisi nyt Seinäjoella, mutta kuten tekstistä voi päätellä niin eipä sinne tänään ole kerennyt. Huomenna taas ei pysty kun seuraavana päivänä täytyy olla hakemassa vanhempia lentokentältä. Noh, kaikkea ei voi saada, ehkä sitten ensi vuonna. Sunnuntaina sitten autonnokka kohti Teuvaa ja toiseen taloon vahdiksi :)

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Game District

Nyt on minullakin loma alkanut! Oikeastaan se alkoi jo sunnuntaina illasta, mutta olisipa tuo pitänyt jo alkaa viime torstaina kuten kaikilla muillakin luokkalaisillani. Meillä oli siis kurssi menossa, jossa piti luoda itse keksimälleen yritykselle intranet-sivusto käyttäjineen ja heidän oikeuksineen eri osastojen sivuilla, ja sen kurssin viimeiset tunnit olivat osana viime torstain 13 tunnin koulupäivää. Btw, oma yritykseni oli pelejä myyvä yritys, jonka nimi näkyy tämän postauksen otsikossa. Tuon pitkän päivän päätteeksi suurin osa pääsi lomalle, mutta minä perfektionistina jäin jumittamaan aina joka kohtaan, jos en saanut sitä aivan sellaiseksi kuin kaavailin. Näinpä jatkoin tätä projektia aina sunnuntai-iltaan asti! Nyt kuitenkin sain heittää muutamaksi kuukaudeksi heipat koululle (mikä kyllä on tuossa naapurissa ja näkyy hyvin mistä suunnasta asuntoa tahansa) ja ottaa rennosti.
Radioaktiiviset näytteet säteilymittauksia varten

On tätä kyllä tavallaan odotettukin. Toisaalta inhotti hyvästellä fysiikan laboratorio, jossa olen viettänyt ehdottomasti parhaimman, vaikkakin työmäärältään suurimman kurssin. Se kurssi päättyi tenttiin, missä pystyi omaa henkilökohtaista arvosanaansa parantamaan, kun työt muuten tehtiinkin tiimeissä (itse tosin olin vain kahden hengen ryhmässä). Tentti sujui itselläni ainakin täydellisesti, vaikka siihen en tippaakaan lukenut, sillä samana päivänä oli toinen tentti, johon täytyi enemmän keskittyä. Muutenkin tentit sujuivat tällä periodilla ihan hyvin. Kunpa vain voisi olla enemmän fysiikan laboratoriotöitä, mutta ei :( Tiedä sitten täytyykö tästä lähteä fyysikoksi opiskelemaan kun kerta fysiikan tunnit on aina niitä päivän piristyksiä! Noh, kyllä nyt ainakin ensin insinöörin paperit käteen haluan kun kerta jo puolet tästäkin suorittanut.

Täältä on taas moni lähtenyt muualle päin Suomea töihin. Eniten aloin stressaamaan, että kuka pelaa kanssani Archebladea kun Tume lähti pohjoiseen isovanhemmilleen töihin :D Eilen kävimme Tonyn ja Nikon kanssa puistossa, missä Provinssirock aina järjestetään, pelaamassa frisbeegolfia. Voin sanoa, että tämän kesän FG-kausi ei kovin taidokkaasti omalta osaltani alkanut :D Jotenkin kadottanut tuntuman kiekkoon tässä talven aikana täysin. 

Asunnossani on muuten aika trooppinen ilmasto! Miten aina osaankaan valita ne asunnot, missä lämpötila on jatkuvasti turhankin korkealla. Tähän kämppään vielä paistaa aurinko 24/7 kun ikkunat on juuri mukavasti etelään ja länteen.. Yöllä meinaa olla tuskaa saada unen päästä kiinni, pitäisi hommata jostain tuuletin tähänkin asuntoon. 

It's summer now!
Jääkiekon MM-kisoja on tullut myös seurattua rankasti, Mertarannan selostuksilla tietenkin. Ennen yhtäkään peliä kyllä kirosin, kun oli 15 ensikertalaista tungettu joukkueeseen samalla kertaa, mutta toiveikas olin silti tietenkin. Eihän nuo nyt aivan onnettomiksi tietenkään osoittautunut, mutta pakko kyllä sanoa, että ilman Pekka Rinnettä ei olisi näistä kisoista tullut yhtään mitään. Tuo Predatorsin mahtimokke on kyllä torjunut aivan uskomattomia maaliyrityksiä ja pelastanut Suomen monessa tilanteessa. Kuitenkin, jos voitto Kazakstanin pelistäkin oli tiukilla niin saa nähdä kuinka käy huomenna Kanadaa vastaan. Mutta peukut pysyy silti pystyssä ja Suomea kannustetaan loppuun asti ilolla ja raivolla! 

Perjantaina alkaa aika ikävä viikonloppu. Koittaa nimittäin aika kun rakas enoni on aika laskea maahan. Lähdemme täältä perjantaina kohti Pudasjärveä ja sunnuntaina tullaan takaisin. Onneksi on Iso-Syötteellä mökki, jossa sitten yövytään viikonlopun ajan. Ei siis kovin iloinen viikonloppu tulossa, mutta sitähän se elämä on. 

Tässäpä vähän tämänhetkisiä uutisia, josko nyt lomalla ehtisi kirjoittelemaan vähän enemmänkin. Hyvää kesää kaikille! :)

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Well Mr. Comedian..

Ajattelinpas käyttää hetken tästä vapaapäivästä päivittelemällä kuulumisiani. Enpä nyt tiedä, onko tässä kovin paljon kummoisempaa tapahtunut viime postauksen jälkeen, mutta ainakin eilisestä voisin kirjoitella.

Oli nimittäin hyvin nauruntäyteinen ja mukava ilta eilen! Vanhempani kyselivät joku aika sitten kiinnostuksestani nähdä Sami Hedbergia, joka olisi tulossa Seinäjoelle 4. huhtikuuta ja lupasivat kustantaa tämän huvin mikäli lähtisin. Eihän siinä tarvinnut miettiä vastaustaan vaan heti innolla lähdössä! Sen verran tullut katsottua pätkiä netistä, sekä tietysti Kokovartalomies -dvd:t läpi, että on jo kauan halunnut nähdä livenä kyseisen koomikon mahtavine juttuineen. 

Eilen se sitten tapahtui tuossa melkein asuntoni vieressä. Lähdimme vanhempieni ja Tonyn kanssa pitkän ihmislauman sekaan jonottelemaan. Paljon sitä porukkaa kyllä oli, en taas hetkeen ole täällä niin paljon ihmisiä samassa paikkaa nähnyt. Kumma kyllä en törmännyt kehenkään tuttuun, vaikka niitä kuulemma olisi siellä ollutkin. En ole muuten ennen ollut stand up komiikkaa todistamassa, joten tulipahan sekin neitsyys menetettyä :D

Ilta oli aivan huikea! Aivan mahtavia juttuja ja Hedbergin mielettömiä ilmeitä! Sai kyllä nauraa katketakseen koko illan. Oli muuten illan päätteeksi kasvo- ja vatsalihakset tosi kipeänä! :D Pari biisiäkin sai kuulla ja tuli huomattua että miehellähän on ihan hiton hyvä lauluääni ja kitaransoittotaidotkin huikeat. Kyllä se vaan osaa vaikka mitä, imitoi kaikkia ääniäkin aivan mahtavasti. 

Keikan päätteeksi menin ostamaan Sami Hedberg pelikortit ja niitä tuli samana iltana vielä käytettyäkin kun pelailimme poikien kanssa naapurissa :) Pääsimme vielä tapaamaan itse komediaillan tähteä ja sainpas yhteiskuvankin! Äiti osti minulle lahjaksi Sami Hedberg seinäkalenterin, johon sitten vielä nimmarin nappasin :) On muuten hauskoja kuvia niin korteissa kun kalenterissakin :D

Ilta oli siis kaikin puolin hauska ja toivottavasti tällaiseen pääsee vielä uudelleen joku päivä, sen verran mahtavaa oli :) Kiitokset äitille, isälle ja Tonylle seurasta!



torstai 20. maaliskuuta 2014

The Good, the Bad and the Worse

Paljon on taas tapahtunut, eikä aikaa olekaan löytynyt niin paljon kun sitä aluksi kuvittelin löytyvän. Sitä aivan ihmettelee miten kiireiseksi elämä onkaan mennyt tässä lähiaikoina, mutta eikait sitä muuta kuin suomalaisella sisulla vain eteenpäin!

Edellisen postauksen jälkeisistä tapahtumista mainittakoon ensimmäisenä ihanasta ja iloisesta tapahtumasta nimeltä Ninan ja Samin häät <3 Koko päivä sujui todella hyvin aamusta saakka, ja vaikka stressiä kaikilla järjestelyihin osallistuvilla olikin, sai jokainen silti nauttia ihanasta tunnelmasta ja mitä suloisimmasta pariskunnasta. Seistessäni alttarilla muiden kaasojen kanssa, Ninan ja Samin vierellä, jouduin käyttämään jokaista lihastani takamusta myöten pidätellessäni itkua. En tietenkään halunnut siinä alkaa pillittämään, sillä sitä ei sitten enää koko loppupäivänä olisi saatukaan loppumaan ja siinä olisi meikit sun muut mennyt heti pieleen. Muistan jopa lauleskelleeni mielessä Zambalayaa yrittäessäni olla herkistymättä liikoja :D Alttarilta pois käveltyämme ja takahuoneeseen päästyämme itku vuoti kuitenkin väkisin vesiputouksena silmistä onnitellessani tuoretta avioparia.

Itse hääjuhla vietettiin sitten todella kauniissa Uppalan kartanossa, missä valaistus ja sisustus luo aivan uskomattoman kotoisan ja lämpimän tunnelman. Tilakin oli sopivan pienehkö, joten intiimi läheisten sukulaisten ja parhaiden ystävien kokonaisuus oli taattu. Kartanon ruoka oli todella monipuolista ja hyvää, sekä meno ja meininki mitä hauskinta! Siinä vaiheessa kun alettiin suorittamaan erilaisia hääleikkejä, sai jokainen nauraa revetäkseen :D Huomasi ainakin kaikilla olevan hauskaa. Huumoria ei siis näistä häistä puuttunut! Minäkin uskalsin jopa lopulta laulaa luikauttaa Hallelujah-biisin rakkaalle ystäväpariskunnalle, enkä kertaakaan kadu tätä paniikissa tehtyä päätöstäni. Osasivat Nina ja Samikin sitä arvostaa, sillä kiittelyjä ja kehuja sai kuulla useaan otteeseen. Hääjuhlan jälkeen me nuoriso jatkoimme Wilsoniin yksityistilaisuutta varten varattuun kabinettiin juomaan, laulamaan karaokea ja pelailemaan. Koko päivä siis oli aivan hulvaton, koskettava, lämmin ja kaikin puolin ihana! <3

Paljon onnea vielä Nina ja Sami <3

Sitten vähän huonompiin uutisiin.. Tuntuu pahalta kirjoittaa tätä näin lämmöllä kirjoitetun hääpäivämuistelun jälkeen, mutta toisaalta taas tarkoituksena olikin kirjoittaa tänään vähän kaikesta, mitä edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut...

Tuli siis hiihtoloma - heti näiden häiden jälkeen - ja lähdin Isoonkyröön sitä viettämään, pakaten kissan ja muut tavarat mukaan. Vanhempani olivat lähteneet pohjoiseen mökillemme lomaa viettämään, joten minä tulin pitämään huolta talosta, naapurissa asuvista isovanhemmistani, sekä perheemme koirasta. Heti kotipihaan ajettuani tuli kuitenkin isoäitini vastaan kertoen suru-uutisista.. Rakas ja läheinen enoni oli nukkunut pois edellisenä iltana. Sitä oli hankala uskoa todeksikaan, joten soitin heti äidilleni. Äiti vahvisti uutisen ja samantien alkoi taas kyyneleet virtaamaan silmistäni.. tällä kertaa surusta. Tästä tapahtumasta on siis jo melkein kuukausi, enkä siltikään ole kovin montaa päivää viettänyt tirauttamatta muutamaa kyyneltä ikävissäni. Monille ihmisille sukulaiset ovat vain ihmisiä, joita ehkä jopa pakonomaisesti vain nähdään valmistujaisissa, häissä tai hautajaisissa. Meidän suvussa kuitenkin sukulaisia tapaa aivan mielellään, sillä moni heistä on tullut niin läheiseksi. Tämä enoni oli juuri yksi näistä sukulaisista. Vaikka ei joka päivä soittelekaan heidän kanssaan, silti heidän näkemisensä tai kuulumisensa - oli se sitten kuinka harvoin tahansa - tuottavat suuren ilon.  

Lähdimme siis perheeni kanssa pari viikkoa sitten ajamaan kohti Oulua, missä enoni siunaustilaisuus pidettiin. Siellä saimme vielä hyvästellä äitini rakkaan pikkuveljen, suru sydämissämme ja kaipaus rinnassamme <3 Tuona päivänä tuli nähtyä paljon myös sellaisia sukulaisia, joista ei ole vuosiin kuullutkaan. Heitäkin oli todella mukava nähdä, vaikkakin näin ikävissä merkeissä. Tämä rakkaan ihmisen menetys tuntuu pahemmalta, mitä moni ehkä ymmärtääkään, kaikille kun ne sukulaiset eivät tosiaan ole niin läheisiä. En edes pystynyt tätäkään tekstiä kirjoittamaan kuivin silmin..


Ei syki enää sydän lämpöinen
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen.


Niin ja Johanna toi New Yorkista
koulultaan mullekin paidan :3
Niin pitkäksi kuin tämä teksti tässä näyttäisi venyvänkin, kerrottakoon vielä pikaisesti ihan lähiajan tapahtumista. Eräs kiireen aiheeni nimittäin oli englannin tunnilla pidettävä 10 minuutin esitys valitsemastaan aiheesta, kunhan liittyi edes jotenkin tekniikan alaan. Itse kerroin jalkapallorobotista, mistä kukaan ei ollut ennen kuullutkaan. Isäni työpaikalla kuitenkin näitä robotteja ollaan ainoina suomalaisina (tai edes pohjoismaista) rakenneltu ja valmisteltu eri puolilla maailmaa pidettäviin robottijalkapallon maailmancup kisoihin. Tämä projekti vei paljon aikaani, minkä lomassa olen yrittänyt vielä laittaa hakemuksia kesätöitä varten menemään. 

Tenttiviikkokin on ohi ja uusi periodi alkanut. Tällä jaksolla onkin luvassa fysiikan laboratoriotöitä, mitä olen odottanut jo kuukausia! Tämä onkin piristänyt huomattavasti ja antanut lisää energiaa muihinkin hommiin. Kumma, miten voikaan olla näin innoissaan fysiikasta, mutta se nyt on vain itselleni mieluinen aihealue. Ja nyt ennen kuin tämä postaus alkaa hivellä romaanin piirteitä, taidan lopettaa kirjoittamisen ja ottaa fysiikan kirjan nenäni alle. Hyvää yötä! <3

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

London Style

Olen nyt 36 päivää asunut uudessa osoitteessani. Ainakaan vielä en ole tippaakaan kyllästynyt asuntoon millään tavalla, joka aamu tuntuu mukavalta herätä täältä. Nyt kun olen rakkaan Hannibalinikin saanut tänne niin olo on kotoisa :3 Kissa itsekin näyttää ihanan rauhalliselta nyt, kun sitä tänne tuodessani käytin ensin eläinlääkärillä josta se sai hoidot kutiavaan korvaansa.

Lähiaikoina on ollut paljon hommaa, etenkin Ninan ja Samin häitä suunnitellessa. Hauskaa on ollut senkin parissa, eikä enää tarvitse lauluesitystäkään stressata kun Nina sanoi minun voivan päättää halustani esiintyä vasta paikankin päällä. Vähän vielä epävarmaa kun en ikinä ole laulanut yleisön edessä, vaikkakin muuta esiintymiskokemusta on kertynyt 5-vuotiaasta saakka.

Kova halu olisi sisustaa tätä asuntoa kunnolla, edes niin että huonekalujen sun muiden värit mätsäisi keskenään. Tiedä sitten pitääkö alkaa maalauspuuhiin näin köyhänä opiskelijana, ettei näyttäisi niin sekasortoiselta näkymät. Kaikki huonekalut kun on sitä mitä on ilmaiseksi tai halvalla saanut tai ennestään omistanut.

Keittiön olen hieman vahingossakin jopa saanut sisustettua englantiteemalla! Sain nimittäin joskus perheeltäni joululahjaksi kuvan mukaisen puhelinkoppi-minikaapin, josta tässä asunnossa tuli "hienojen astioiden" säilytystila kun ennen kantoi sisällään cd-levyjä. Kuvassa näkyvät englantiteemaiset ikkunaverhot ostin itse joskus Anttilasta, mukana myös samalla kuosilla varustetun sängynpeiton.

Sain vielä vanhemmiltani tuollaisen englanti-aiheisen seinäkellon! Näkyy, että perhekin on huomannut tämän britti-innostukseni vuosien varrella :P Johanna-siskoltani sain nimittäin myös joskus keittiön laatikosta löytyvän englanninlippu-patakintaan :D Lisäksi omistan vielä mustavalkoisen kangastaulun London bridgestä, jonka yli olen itsekin 15-vuotiaana kävellyt. Tämä on vielä jäänyt ripustamatta seinälle, sillä lähes kaikki seinät täällä on betonia ja iskuporakonetta en ole tänne vielä saanut/muistanutkaan lainata. Kellokin vaihtaa sitten paikkaa samalle seinälle taulun kanssa, sillä nykyisellä paikallaan on juuri sopiva spotti uudelle ihanalle Assassin's creed IV Black Flag -seinäkalenterilleni, jonka Play.comista ostin tuossa tammikuun puolella <3 


Edellisessä asunnossa tietokoneeni näyttönä toimi Jannen joku samsung näyttö, joten pois muutettuani en ole omistanut kuin telkkarin näytön. Kun antennikaapelit vielä puuttui enkä telkkaria voinut katsoa, käytin tätä hienoa 27 tuuman televisionäyttöä tietokoneella. Isäni jo huolestui silmieni puolesta nähdessään tämän "taianomaisen" resoluution, joten ehdotti käymistä Expertillä. Sieltä löysimme tarjouksesta tämän kuvanmukaisen nätin mattapintaisen HP-23XI 23" näytön IPS-tekniikalla, 10 000 000:1 dynaamisella kontrastisuhteella sun muilla mukavuuksilla varustettuna. Me like!


Viime viikon vietin lähinnä Niina-siskoni kannettavan kanssa. Tämä jätti sen pohjanmaalle edellisellä käynnillään korjattavaksi. Asensin siihen uudelleen windowsin, mutta ajureiden asennuksessa menikin se muutama päivä että löysi sopivat. Nyt olisi kuitenkin kone valmiina! Leenankin luona kävin yksi päivä ja hänkin pyysi konettaan katsomaan, senkin siis laitoin sen verran kuntoon kun pystyin ja ehdin. Kivoja kyllä tällaiset, ehkä mä ihan oikealla alalla olen :D

Ps. pahoittelen mahdollista huonoa laatua kuvissa, kaikki otettu iPhonella

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

New year, new home, new stuff

Vuoden 2014 ensimmäinen postaus! Ja viinilasi kädessä, kuinkas muutenkaan... Loma meni hienosti ja iloisesti, loppuvaiheessa aika touhukkaastikin kun tuossa uuden vuoden aattona sain käsiini uuden asuntoni avaimet! En ennen sitä hetkeä ollut asuntoani nähnytkään pohjapiirrosta lukuunottamatta (näissä opiskelija-asunnoissa kun näköjään vain lähetetään suoraan vuokrasopimus postissa kun kämppä vapautuu seuraavalle jonottajalle), joten olin hieman jännittynyt. Ilokseni kuitenkin oven takaa paljastui aivan täydellinen kämppä minulle ja Hannibalille <3 Siisteillä, hyväkuntoisilla ja moderneilla kalustuksilla (siis hella, kaapit, yms) varustettu asunto on kyllä todellakin mieleeni ja heti ensimmäisiä tavaroita tuodessani tunsin sen kodikseni.

Viime postauksessa muuten puhuin siitä uudesta hiusvärityylistäni, josta vähän mainitsin laittavani ehkä kuvaa seuraavaan postaukseen. Tuossa se nyt sitten näkyy oikealla :) Muuten siis normaalisti punainen, mutta tuo sivusiili on nykyään musta!

Olen käynyt kirppiksillä ja kierrätyskeskuksessa katselemassa tarvittavia ja puuttuvia kamppeita asuntoon, ja onnekseni niitä on myös löytynyt! Kahvin- tai vedenkeitintä, mikroa, kirjahyllyä, aterimia, juustohöylää sun muuta on vielä puuttunut, mutta sekin on saatu korjattua. Ensinnäkin, kierrätyskeskuksesta löytyi tarpeisiini, asuntoon ja opiskelijakukkarolleni sopiva kirjahylly hintaan 25 €!


Kuvassa näkyy myös Electroluxin Ergorapido Plus -rikkaimuri, jota toivoin joululahjaksi ja myös sainkin! :) Hyvinkin näppärä vekotin, kun ei tarvitse johtojen kanssa sotkea aina kun tahtoo imuroida. Siivottuakin tulee useammin kun voi vaan helposti napata käteen tuosta telineeltään ja alkaa imuroimaan. Nappia painamalla saa tuosta tosiaan varresta pienen rikkaimurin tarpeen vaatiessa. Ja mikä parasta, tässä laiskurin unelmassa on vielä litium-akku, joten imuri saa olla latauksessa jatkuvasti ilman pidemmän aikavälin haittoja!

Kahvinkeittimen sain lopulta vanhemmiltani, joilta löytyi yksi ylimääräinen, Moccamasterin tieltä kaappiin raivattu Braunin kahvinkeitin :) Ennen sitä kämpilläni oli Tonyn kahvinkeitin, sillä ilman kahviahan päivistä ei tule yhtään mitään. Vedenkeitinkin löytyi sopivasti kirppiksiä kierrellessä! Ja mikä sopiva löytö olikaan, kun todella hyväkuntoinen, musta Braunin vedenkeitin löytyi kirpparilta 3 eurolla! Ei paha hinta, vanhemmillani on samanlainen valkoisena joten tiedän jo sen olevan hyväkin :)


Tätä kirjoittaessani tunnen itseni onnekkaaksi tarpeellisten tavaroiden etsinnöissä :D Löytyi nimittäin Citymarketista hyllyn viimeinen paketti kirkkaan vihreitä aterimia (jokaista 6 kpl) ja hintakin oli vain vajaa 10 € (en nyt tarkkaa muista)! 


Sellaisia löytöjä! Muutto edistyy, muttei ehkä niin nopeasti kun yleensä. Nyt kun ei ole tilaa säilyttääkään ihan kaikkea krääsää ja kolmanteen kerrokseen ilman hissiä on niin haaste tuoda painavia laatikoita, jotka olen osannut pakata niin täyteen etten jaksa niitä edes itse kantaa :D Mutta kodiksi tätä voisin jo kutsua ja Hannibalin tänne saatuani tämä vasta koti onkin :3

Hyvää vuoden alkua!

- Anyxia viinilasin ääreltä -