torstai 30. toukokuuta 2013

The world is full of poets

Hmm alkaa tuntua siltä että blogini alkaa sisältää myös mm. tiettyjen hyvien biisien tai blogitekstien "mainostusta" tai mielipidetekstejä :D Noh, sinänsä ei mikään yllätys kun tietää millainen olen. Jos jostain pidän erityisesti niin sitä sitten suosittelen muillekin, se onko se sitten jonkinlainen palvelus muille vai rasittavaa tuputtamista, saa jokainen päätellä itse. Pyrkimyksenäni olisi kuitenkin saavutella tuota ensimmäisenä mainittua :)



Tänään aamuni alkoi sillä, että puin paidan päälle ja laitoin kahvin tippumaan. Jotenkin automaattisesti jalkani suuntasivat matkani sen jälkeen suoraan tietokoneelle. No, nyt sitten istuskelen kahvikupin kanssa koneella, selailen foorumia ja juttelen facebookissa. Taustalla tänään soi Emilie Autumn, jonka mm. ulkonäköä ihailen suunnattomasti <3 Hänen hiukset ja meikit, vaatetuksesta puhumattakaan ovat mahtavat! Hänen omaperäinen musiikkinsa on todellista taidetta ja tahdonkin tällä hetkellä monta kertaa peräkkäin soineen The art of suicide -kappaleen liittää mukaan tähän postaukseen :)

Seuraavaksi haluan suositella erästä blogitekstiä niille, jotka luulevat tietävänsä mitä gootit ihmiset ovat. Olen elämäni aikana törmännyt hyvin moniin ihmisiin, joilla on hyvin vääränlainen käsitys gooteista. Näiden "tavallisten tallaajien" mielestä gootit istuvat nurkassa viiltelemässä itseään banaanilla ja palvomassa Saatanaa, uhraten hänelle samalla pari karitsaa ja tietysti verta juoden. Kaikilla gooteilla ei ole mustaa tukkaa, eikä kaikki gootit pukeudu pelkästään mustaan tai käytä mustaa huulipunaa. Ja hei ihan oikeasti, pissaliisasta ei tule goottia jos se jonain iltana päättää laittaa mustaa luomiväriä baariin...! -.-" Mutta tosiaan, tämä blogiteksti What goth is not löytyy osoitteesta http://gothsatanica.blogspot.fi/2013/03/what-goth-is-not.html ja kirjoittajana Satanica, jolla on aina muutenkin mahtavia postauksia tuolla blogissaan :) Lisäksi hänellä on youtubessa mahtavia ohjevideoita tukan ja meikkien suhteen!

Uskomatonta, että juon "aamukahviani" ja kello on jo kaksi :D On se lomailu rentoa, vaikka tässä aika paljon muuta hommaa onkin ollut (olen ollut vanhemmilla "töissä" välillä). Pitäisi lähteä pian Suomalaiseen kirjakauppaan käymään ja sitten kirpparilta etsimään jotain pinkkiä prinsessamaista vaatetusta ensi lauantain prinsessatyylisiä synttäri/tuparibileitä varten :D Saa nähdä onnistaako, wish me luck!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Food is forbidden?

En voi muuta sanoa kun WOW! Luin juuri aivan mielettömän kirjoituksen näistä laihdutustrendeistä ja niiden vaikutuksista muuhun elämään, ja en voi muuta kun yhtyä kirjoittajan mielipiteisiin. Oli niin mahtava ja paikkansapitävä teksti, että on aivan pakko tulla siitä tännekin kirjoittelemaan :D 

Ehdin jo ystäväni Susannankin kanssa aiheesta keskustelemaan ja vaihtamaan hyvin samankaltaisia mielipiteitä. Uskon, että aika suuri osa tekstin lukijoista yhtyvät kirjoittajan mielipiteisiin, jotka ainakin mm. minä allekirjoitan. Teksti otsikolla My little body löytyy osoitteesta http://kukkalaakso.com/2013/05/27/my-little-body/ . Heti ensimmäinen huomio itselläni tässä tekstissä oli se, että kirjoittaja ei ole mikään löysä ja katkera sohvaperuna, jota kyllästyttää katsella treenaavia ihmisiä koska itse ei jaksa vaivautua nostamaan ahteriaan sohvalta edes tulipalon sattuessa. Kirjoittaja nimittäin onkin hyvin treenaava ja erikoisen ruokavalion omaava naishenkilö, mikä tekeekin tästä tekstistä entistäkin paremman! 

Niin hienoa kun terveellinen ruokavalio ja urheilu onkin, niin nykyään se menee liian pitkälle. Treenaamisessa ja ruokavaliossa ihmiset seilaavat niin ääripäissä, että jää itsekin ihmettelemään "Missä on se vanha kunnon kultainen keskitie?". Miksei ihmiset havittele esimerkiksi normaalia, keskikokoista ja terveellistä kroppaa? Miksi pitää aina havitella sitä ääripäätä? Miksei voi vaan syödä suht terveellisesti ja liikkua silloin tällöin vain siksi että se on hauskaa, vaan tehdään sitä ainoastaan langanlaihaa kroppaa havitellakseen? Miksi ylipäätään pitää havitella jotain ihannekehoa?

Kuinka kukaan voi tässä maailmassa olla tyytyväinen peilikuvaansa, kun yhteiskunta ja media painostavat meitä kauneusihanteisiin? Ja miksi ne kauneusihanteet ovat lähempänä anoreksiaa kuin normaalia tervettä kehoa? Oma henkilökohtainen mielipiteeni aiheesta on se, että mielestäni ihmisen tulisi keskittyä olemaan enemmän onnellinen kuin laiha. Jos kaiket päivät se otsikko pään päällä on hoikka kroppa, niin miten muusta elämästä voi nauttia? Et voi lähteä viihteelle kavereiden kanssa, koska ihannekropan saavuttaaksesi joudut pidättäytymään alkoholista. Ja jos taas lähdet laihdutuspirtelöittesi kanssa porukan mukaan, se vaan tappaa muiden fiilikset. Enkä tarkoita, että viihteelle ei voisi lähteä ja pitää hauskaa ilman alkoholia, vaan sitä että monella treenaajalla se puheenaihe ei yllä sitä luista ihannekroppaa kauemmas. Itse en ainakaan jaksa hauskaa illanviettoa pilata sillä että keskustelisin laihdutuksesta ja miettisin kokoajan "voinkohan tätä juoda, jaa enpäs voi tässä on yks gramma liikaa hiilareita". Kyllä äkkiä katoaa elämänhalu jos koko elämä pyörii vain sen ympärillä kun mietit mitä voit syödä ja mitä et.

Tekstissä nousi myös eräs erittäin hyvä pointti esiin, koskien tätä yhtä suurta syytä naisten laihduttamiseen. Ikävä kyllä hyvin harva vetää laihdutuspatukoita vain itsensä takia ja turhan monelle se laihduttamisen syy on miehet. Mutta kuten tekstissäkin sanotaan, laihduttamisella ei saa miestä - päinvastoin. Kirjoittajakin kirjoittaa, että mies haluaa iloisen naisen, jonka kanssa voi tehdä asioita ilman pelkoa lihomisesta, ja paljon miesten seurassa pörräävänä naisena voin sanoa tämän pitävän hyvinkin paikkansa. 

Itse olen kuulemma aika normaalikokoinen ihminen (mitä nyt ehkä normaalia enemmän vatsamakkaroita), mutta pidän silti itseäni aika sotanorsuna. Siltikin saan miehiltä hyvin paljon positiivista huomiota lähes päivittäin. Ei sillä että se itsetuntooni vaikuttaisi paljonkaan, mutta onhan se tietty kiva kuulla aina hyvää kommenttia ulkonäöstä vaikken olekkaan langanlaiha (tai ehkä juurikin sen takia koska en ole langanlaiha!). Suurin osa tuntemistani miehistä (tai jopa randomeista joiden kanssa on aiheesta tullut keskustelua) ovat sanoneetkin sitä, että ei sillä hyvällä kropalla ole väliä jos on kusi noussut sen takia päähän tai jos sillä sitten retostellaan joka paikassa ja haetaan väkisin huomiota sen avulla. 

Tuli Susannankin kanssa keskusteltua siitä, kuinka suuri vaikutus luonteella ja muulla olemuksella on siihen ulkonäköön. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin luonne oikeasti voittaa sen supertreenatun kropan. Omassa elämässäni olen huomannut, että joku mies, jota en vaikka normaalisti pitäisi niin hyvännäköisenä tai jolla ei ole sitä yhteiskunnan vaatimaa kroppaa, on silti hyvännäköinen vain sen takia, että on luonteeltaan niin eloisa ja onnellinen. Kun taas ne saliaddiktit nyrpeine naamoineen eivät näytä niin hyvältä tylsän ja hiljaisen luonteensa takia. En väitä, etteikö voisi olla olemassa joku jolla on järjettömän treenattu kroppa ja on silti eloisa persoona - en vain jostain syystä ole itse törmännyt tällaiseen O.O Ja jos olenkin niin eipä niitä ikinä tapaa ilman, että saa kuulla minuutin välein kommenttia heidän dieetistään tai kropastaan tai siitä "huomiosta mitä he sillä saavat". 


Ei itseäni ainakaan henkilökohtaisesti kiinnosta kuunnella jatkuvaa selitystä treenistä, ruokavaliosta jossa syödään vain sitä ja tätä... En tarkoita että olisin "kateellinen niille, jotka jaksavat treenata päivittäin ja punnita jokaisen mitä suuhunsa pistää" (kuten moni superlaihduttaja tätä lukiessaan ehkä ajattelee), en vain ymmärrä sitä miksi elämän pitää pyöriä sen laihduttamisen ympärillä. Itse pyrin syömään suht terveellisesti ja salilla käyn silloin tällöin. En kuitenkaan tahdo hukata elämääni ja nuoruuttani vain miettien mitä saan ja mitä en saa syödä. Olen lähiaikoina pyrkinyt enemmän ja enemmän tavoittelemaan sitä onnellisuutta. Ja siihen voi kuulua terveellinen ruokavalio ja treeni, mutta en tee siitä elämäni keskipistettä. Silloin jää ikävästi pienetkin ilot elämässä huomaamatta! 


(kuvan lähde Google)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Lion says roar

Voih, olen nyt täysin laiminlyönyt kaikkia lukijoitani... syvimmät pahoitteluni siitä! :( Enpä vain uskonut, että koulu veisi niin suuren osan vapaa-aikaani, jonka lisäksi vielä on pitänyt yrittää nähdä monia kavereita joita vasta nyt asuinpaikan muututtua on pystynyt näkemään! Toinen ärsyttävä syy miksi en edes pientä tekstiä ole tänne tullut kirjoittamaan on se, että rikasrakas kamerani on hajalla ja minähän en tunnetusti blogia päivitä ilman kuvia! Mutta nyt perjantaina alkoi minullakin kesäloma, jonka vuoksi tulin nyt päivittelemään tänne ja toivottavasti edes puhelimeni erittäin surullisen 2 MP:n kameralla saan tänne jotain kuvia lisättyä tässä kesän aikana.

Mutta nyt vähän peruskuulumisia. Olen siis tosiaan nyt selvinnyt ensimmäisestä inssivuodestani Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Nopeasti tuntui menevän tämänkin vuosi, vielä kolme vuotta jäljellä :) (Ellen sitten päätä vetää maisterin tutkintoa, mikä sekin kyllä kutkuttaisi!). Tämän vuoden päätteeksi jokaisen täytyi valita suuntautumisensa, mikä tietenkin silti lopulta katsotaan siitä minkä aihealueen kursseja on eniten ottanut. Itse valitsin sulautetut järjestelmät, jonka huomasin tämän ensimmäisen vuoden jälkeen suosikikseni :) Siinä sentään pääsee tekemään jotain konkreettistakin, kuten komponenttien kolvaamista piirilevyille, eikä pelkästään sitä koodailua ja ohjelmointia! Itse niin jo ekalla sulautettujen tunnilla ihastuin siihen hommaan, että päätin heti valita sen suuntautumisekseni :) En vielä kaikkien muiden luokkalaisten valintoja tiedä, mutta ainakin yksi tärkeimmistä ystävistäni luokalta on valinnut saman! Mutta tämä vuosi päättyi sitten tenttiviikkoon, joka sisälsi Ohjelmoitavien logiikoiden, tietoliikennetekniikan, differentiaali- ja integraalilaskennan, sähkötekniikan, sekä englannin tentit. Viimeisenä koulupäivänä oli sähkötekniikan ja englannin tentit, ja ne menivät niin nappiin että sai aivan hymy huulilla päättää tämän ensimmäisen vuoden :)

Nyt on sitten seurattu jännityksellä jääkiekon mm-kisoja! Kun alussa kuulin Suomen joukkuekokoonpanon, jätin heti kaikki suuret odotukset. Niin kuitenkin kävi, että perhanan hienostihan pojat pelasivat! Varsinkin Kontiola ja Pesonen, sekä tietenkin hienosti 100%:n torjuntaprosentilla Slovakian pelissä pelannut Antti Raanta (muutenkin torjunut hienosti!). Kun Minnesota wild tipahti playoffeista ja Granlund päätettiin lennättää Suomeen leijonia edustamaan, ensimmäisenä pelkäsin ettei tiimityö ehdi kehittyä tämän joukkueen kanssa näin keskellä mm kisoja, mutta hyvin näytti Granlund sinne joukkueen sekaan menevän ja hyvinhän se siellä sitten pelasikin. Pronssipelissä etenkin hyvin syötteli ja rynni jenkkien läpi, vaikka muuten näytti huonolta Suomen peli. 

Ei vaan Suomi saanut pronssia, mutta itse silti pystyn ajattelemaan valoisasti tästä! Suomi kuitenkin voitti Suomen lohkon ja tiputti Itävallankin 1. divisioonaan :D Muutenkin melko hienoa peliä ollut (yleisesti), vaikkei nyt mitaleille päästykään! Nyt sitten vain Sveitsiä kannustamaan ihan hetkisen kuluttua! :)) Ruotsia en kyllä ikinä kannusta, nytkin niin ylimielisesti jo ennen peliä onnitteli Sveitsiä mm-hopeasta... -.-" Mutta toivotaan, että Sveitsi näin ruotsin lohkon voittajana vie myös kultaa näistä mm-kisoista! :)