maanantai 26. maaliskuuta 2012

Dr. Do-me-a-little

Huhhuh, onpas mielenkiintoinen viikko takana. Muuten oikeastaan tosi tylsä, mutta oman terveyteni kannalta mielenkiintoinen. Viime keskiviikkona jo herätessäni huomasin huimaavan olon, ja luulin sen johtuvan siitä etten ollut syöny mitään. Niimpä vedin lärviin muutamat paahtoleivät, sillä suurempi ruokamäärä tuntui oksettavalta idealta. Huimaus ei kuitenkaan helpottanut sitten yhtään, mutta en sitten sen pahemmin antanut sen häiritä tekemisiäni. Ajattelin, että jos se ei nälästä johdu niin sitten tuskin voin sille mitään, ja jatkoin hommiani. Yritin siivota, mutta joka kerta kun seisoin, meinasin oksentaa. Niimpä oli pakko vetäytyä sohvalle tuijottamaan rakasta telkkaria.

Parin tunnin päästä oloni tuntui helpottuneen ja päätin, että kyllä mä jo salille pääsen lähtemään. Nina tuli sitten hakemaan minua ja lähdimme ajamaan kohti seinäjokea. Päästyämme salille aloitimme, kuten normaalisti, juoksumatolla ja asetimme tuttuun tapaan laitteeseen 15 minuutin pötkön aikaa. En kuitenkaan päässyt kun 7 minuuttiin kun säärtäni alkoi särkemään. Yritin jatkaa, mutta hetken päästä oli pakko laittaa laite paussille sillä tuntui siltä kun jalkani katkeaisi jos jatkaisin vielä. Näimpä päätimme jättää alkuverryttelymme siihen ja siirtyä reisilihaslaitteille. Tehtyäni 100 toistoa tunsin oksettavan olon vatsassani ja päätin vaihtaa toiseen laitteeseen. Hetken päästä kuitenkin oloni oli niin kamala, että ryntäsin naisten pukuhuoneeseen vessaan... onneksi kukaan ei sattunut olemaan samaan aikaan vessassa sillä oksennushan siitä tuli.. Ei tullut kovin yllätyksenä, että ensimmäiset kommentit asiasta on "paksuna, paksuna...", mutta itse tunsin että siitä ei suinkaan ollut kyse..

Lähdimme vähän lyhyemmän treenauksen jälkeen takaisin kohti isoakyröä ja automatkalla oloni parani kun sain istua ja nojata päätä. Ensimmäisenä oireista mieleeni tuli menierin tauti, mikä äidilläni on, mutta nettiä selailtuani huomasin sen voivan johtua myös alhaisesta verenpaineesta. Näinpä suuntasin seuraavana päivänä lääkäriin tarkastettavaksi...

Lääkäri totesi verenpaineeni toden totta olevan hyvin alhainen, mutta sitä enemmän hän huolestui sykkeestäni, joka jokaisella kolmella mittauskerralla ylitti 100:n. Kerroin hänelle sydänvaivoistani ja että tuo yli 100:n syke on mulle ihan arkipäivää. Lääkäri pyysi seuraamaan sitä ja verenpainetta pari kertaa viikossa, sillä jotain tuolle sykkeelle pitää tehdä jos se aina on noin paljon. Sitten lääkäri käski juoda kahvia ja syödä salmiakkia nostattaakseni verenpainetta. Se oli iloista kuultavaa kun viimeiset neljä vuotta on lääkärit käskeneet vaihtaa kahvista teehen! :D

Tuon alhaisen verenpaineen takia on sitten tullut käveltyä päin seiniä koko loppuviikko, mutta nyt alkaa olla jo voiton puolella. Mitannut en vielä ole, mutta kai sitä joku päivä voisi.

Lisään vielä tähän loppuun erään videon, joka kuvastaa hyvin minua kuntoilemassa salilla.... :DDD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti