sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Fisherman's friends

Nyt kun lähes kaikki ovat päässeet viettämään kesälomaa niin on minun vuoroni taas palata sorvin ääreen. Olen itse asiassa jo pari viikkoa ollut töissä erään teollisuuden teknologiapartnerin toimistolla, missä työni software desing traineen kengissä on paljolti ohjelmointipainotteista. Olen tykännyt kyseisestä työpaikasta valtavasti ja työn jatkaminen kyseisessä yrityksessä opiskelujen päätyttyä houkuttelisi hyvinkin paljon. Perehdyttäjäni lähdettyä kesälomalle olen ollut toimiston ainoa nainen, mutta onneksi olen aina tullut hyvin toimeen miespuolisten ihmisten kanssa.

Viime viikonloppuna oli rentouttavaa päästä työviikon jälkeen kunnolla luonnon helmaan, kun lähdimme Tonyn ja hänen siskonsa Sinin kanssa ajelemaan kohti Keski-Suomea ja sieltä Sysmään. Siellä odotti ihana pikkuinen mökki Päijänteen rannalla, missä Tonyn isoäiti oli kesää viettämässä. Mökkireissulle meitä tuli vielä muilta paikkakunnilta Tonyn äiti ja hänen miesystävänsä, Tonyn sisko ja hänen miehensä lapsineen, sekä kolme koiraa. 

Perjantaina me nuoriso lähdimme heti veneillä uistelemaan tyynelle järvelle, minä, Tony ja Sini yhteen veneeseen, sekä Heli, Tomi ja Tassu-koira toiseen veneeseen. Jopa minä sain kalaa, mutta oli saalis vähän vielä pientä niin piti laittaa takaisin kasvamaan. Palasimme rantaan jossain vaiheessa, mutta lähdimme pian takaisin järvelle tyttöjen kesken, kun pojat jäivät rantaan. Veneilimme saarelle, missä hengailimmekin hetken aikaa kauniissa maisemissa ja juttelimme niitä näitä, toki vielä vähän olutta nauttien.


Jontun ja minun tekemä kukkakimppu

Lauantaina lähdimme kiertelemään Sysmän kylille. Kävimme kaupoilla ja kiertoajelulla, missä Tony esitteli minulle paikkoja. Etsin kaupasta kortin, jonka lähetin isoäidilleni Isoonkyröön, missä hän oli viikonlopun yksin talonvahtina kun vanhemmat ajelivat moottoripyörillä pitkin Puolaa. Paluumatkalla mökille pysähdyimme metallinkierrätyspisteelle, missä Jonttu-pojan kanssa keräsimme metsän laidalta kukkia hänen isomummilleen mökille. Mökillä raivasimme ruusupensaan alas ja Heli laittoi rosvopaistin kuoppaan muhimaan. Söimme herkullista paellaa ja Tonyn isoäidin tekemiä lettuja, minkä jälkeen osa porukasta lähti sienestämään ja minä, Tony ja Tomi lähdimme rantaan saunomaan. Illan aikana ehdimme leikkiä Tonyn uudella metallinpaljastimellakin, minkä avulla löytyi mm. vanha hevosenkenkä maan alta. Muiden palattua sieniretkeltä, lähdimme taas kalastamaan. 

Sunnuntaina emme sen kummempia tainneet tehdäkään, kun täytyi jo päivästä lähteä ajelemaan kohti Pohjanmaata. Ajoimme Tonyn ja Sinin kanssa kaikki Isoonkyröön, missä tiistaihin asti täytyi vielä asustella mummin seurana. Illasta vielä grillailimme ja leikimme vähän lisää metallinpaljastimella. Siihen loppui se viikonloppu ja seuraavana päivänä taas töihin. Nyt on taas jo viikonloppu ja tämän olen viettänyt ihan täällä Seinäjoella univelkoja pois nukkuen ja kavereiden kanssa hengaillen. 

Näkymiä saarella

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Bend It Like Bender

Nyt on jo takanapäin mukava viikonloppu, jolloin saatiin kyläilijöitä tuolta vähän etelämmästä. Marianne ja Olli nimittäin tulivat viikonlopuksi kylään, samalla kun tulivat Seinäjoelle muun muassa Devin Townsendin keikalle. 

Marsu ja mää <3
Perjantaina asetuttiin Tonyn kanssa minun kämpille asustelemaan, kun muuten ollaan lähinnä Tonyn asunnolla oltu. Illasta napattiin vierailijat matkakeskukselta ja palattiin asunnolle nauttimaan oluesta ja hyvästä seurasta. Katsottiin Mariannen kanssa vielä uusin Tuubi -jakso, joten nauruakin riitti sille iltaa. 

Myöhemmin illasta lähdimme kävelemään ydinkeskustaan kohti Seinäjoen hurjaa yöelämää. Ensimmäinen pysäkki oli Bar Kulma, tuo pieni kodikas pubi, jossa myös opiskelijoille löytyi oma hinnasto. Nautimme siellä oluen tai kaksi ja rupattelimme niitä näitä. 

Seuraavaksi suuntasimme uudistuneeseen Cafe Bar Palaveriin, jossa myös pari olutta kaadettiin kurkusta alas. Siellä törmäsin myös vanhaan koulukaveriini kauppisajoilta, jota en ole pitkiin aikoihin nähnytkään. Kun kuulumiset oli vaihdettu ja oluet juotu loppuun, päätimme taas jatkaa matkaa tien toiselle puolelle Karmaan. 

Karmassa suuntasimme samantien karaoke-puolelle kuuntelemaan muiden esityksiä. Lopulta me Mariannen kanssakin pääsimme mikin varteen ja lauloimme Fool's gardenin kappaleen Lemon tree. Karmassa oltiinkin sitten ihan pilkkuun asti ja palattiin lopulta grillin kautta takaisin asunnolle, missä mukavat karaoke meiningit jatkui. 

Lauantai päivä sujui aika laiskasti. Itse nukuin puolet päivästä ja välillä pelailin tabletilla. Illasta lähdettiin Tonyn kanssa kuskaamaan Mariannea ja Ollia keikkapaikalle Rytmikorjaamolle. Kauppareissun, tiskaamisen ja suihkun jälkeen saikin pian palata hakemaan heitä takaisin. Keikalla oli kuulemma ollut aivan mahtavaa ja liikuttavaa, ja Marianneakin aivan harmitti, että se jo loppui. 

Sunnuntaina oli tarkoituksena lähteä mm. Anttilaan shoppailemaan. Luulimme sen olevan auki kuuteen, mutta perille päästyämme huomasimme sen olevan jo suljettu. Lopulta kävimmekin sitten vain saman rakennuksen marketissa pyörähtämässä. Olli lähti jo sunnuntaina, mutta Mariannen seurasta saimme nauttia vielä maanantaiaamuun asti.

Teimme vielä sunnuntaina pellillisen todella täyttäviä uunileipiä meille kolmelle. Maanantaiaamuna herättiin aikaisin, että saatiin Marianne vietyä klo 7 bussiin. Tonyn kanssa palasimme vielä nukkumaan ja myöhemmin herättyäni sainkin sitten kärsiä tämän skitsofrenian oireista..

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan mukava ja oli niin ihana nähdä taas näitä ihmisiä, joita ei tämän välimatkan takia pääse ihan niin usein näkemään. Nyt onkin aika ryhtyä siivoamaan asuntoa ja lähteä tekemään ruokaa, mun massu kurnii! 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Drive into Springtime

Viimeistä hiihtolomapäivää viedään ja tuntuu ettei ole taas paljon mitään saanut aikaiseksi. Toki syynä tähän on se, että olen suurimman osan lomasta kärsinyt flunssasta, mikä onkin ollut ahkerasti liikenteellä tähän aikaan. Vaikka olen itse jo paranemaan päin niin harmikseni tartutin sen isoäidillenikin. Onneksi ollaan kuitenkin tauteja vastaan rankasti taistelevaa sukua, joten ei sen huonompaan kuntoon hänkään luhistunut. 

Olen siis tosiaan hiihtolomani viettänyt tuttuun tapaan Isossakyrössä Tonyn kanssa talonvahtina, kun vanhemmat hiihtelevät Iso-Syötteellä. Jonkunhan pitää olla hoitamassa koiraa ja muita eläimiä, stokerista puhumattakaan, ja jotenkin kummasti minä opiskelijana olen aina perheenjäsenistä se, jolla ei kuitenkaan ole ikinä varaa lähteä kauemmas lomailemaan. Noh, tyydyttävä on kohtaloonsa ja onhan täällä aina ihan mukavaakin vain olla ja rentoutua. 

Vaikka muuten ei kaikkea suunniteltua saanut tehtyä niin sainpahan ainakin kirjoitettua ja lähetettyä työhakemuksen työharjoittelupaikkaa varten. Sain myös korjattua Tonyn housut, jotka olivat jo siinä kunnossa, että olisin yhtä hyvin voinut aloittaa tyhjästä ja tehdä kokonaan uudet :D Kauhea hinku on myös ollut pelailla tiettyjä pelejä, mutta koska pöytäkonetta en luonnollisesti jaksanut raahata mukaan niin olen joutunut tyytymään CS:ään :D Se kun on ainoa peli, mitä tämä läppäri jaksaa pyörittää. PS3 on kyllä myös ollut mukana ja olen sillä pelaillut useampanakin päivänä Star Trekiä, mutta nyt loppuviikosta se on jäänyt vähemmälle kun Tony on viettänyt enemmän aikaa telkkarin äärellä. 

Tänään olisi tarkoitus lähteä takaisin Seinäjoelle kun huomenna pitäisi taas palata koulunpenkille tenttiviikkoa stressaamaan. Tänään olisi vielä paljon tekemistä Seinäjoen päässä, joten luultavasti pian joudun nostamaan perseeni penkistä ja ryhtyä siivoamaan taloa vanhempien kotiinpaluuta varten. Vielä kun muistaisi napata isän iskuporakoneen mukaan, että saa kämpillä taas pari uutta taulua seinään :3 

Oli tämä taas tällaista turhaa päivittelyä, mutta eipä elämässäni tämän jännempää tällä hetkellä tapahdu kun ei enää kavereitakaan paljon näe. Minulle kun yleensä soitellaan vasta sitten kun tarvitaan jotain tai kun kukaan muu ei ehdi kuuntelemaan huolia. No mutta, minä nappaan nuudelit naamaan ja alan laittamaan paikkoja kuntoon. Hyvejä keväänjatkoja! <3

tiistai 30. joulukuuta 2014

Underneath the Christmas tree

Ja taas vaihteeksi ollaan jo seuraavaa lomaa viettämässä kun pääsen tätä blogia päivittämään :P Täällä sitä ollaan Isossakyrössä vanhempien luona "taloa vahtimassa" kun vanhemmat ovat lomailemassa Iso-Syötteellä mökillämme. Joulu on vietetty ja uuden vuoden viettoja vain odotellaan. 

Tämä joulu oli aiempiin jouluihin verrattuna hieman erilainen. Vaikka oli tuttuun tapaan ruokapöytä täynnä äidin tekemiä, mahtavia jouluruokia ja olohuoneessa isän ja vanhimman siskon kaatama hieno kuusi, oli tässä joulussa myös jotain surullista. Tänä vuonna nimittäin ensimmäistä kertaa joulupöydän ympäriltä puuttui eräs rakas perheenjäsen. 

Kyseessä oli isoisäni, joka isoäitini kanssa on aina asunut samalla tontilla kanssamme. Olemme asuneet tässä tavallaan paritalossa, missä on eri asunnoista huolimatta hoidettu yhdessä lemmikkejä, peltoja, kasvimaita yms. Isäni vanhemmat ovat siis olleet erityisen läheisiä meille. He ovat nähneet meidän syntymästä asti kasvavan tässä talossa ja olleet osana jokapäiväistä elämäämme. 

Isoisäni nukkui pois 11. päivä joulukuuta. Olin tuona päivänä suorittamassa rästiin jäänyttä tenttiä, jonka ensimmäinen suoritus meni mönkään huonojen uutisten takia. Viime vuoden syksynä ennen tenttiä sain äitiltäni puhelun, että yksi elämänvaiheeni päättyy sinä päivänä ja silloinen avomieheni aikoi purkaa vuokrasopimuksemme. Tämän vuoksi en siis voinut tenttiin keskittyä ollenkaan ja nyt tänä vuonna kun olin uusimassa kyseistä tenttiä sain taas huonoja uutisia. Tällä kertaa toki onneksi vasta tentin jälkeen. Nämä uutiset kuitenkin olivat paljon rankempia kun edelliskerralla.

Jouluaaton aattona pidettiin perheen kesken isoisän saattotilaisuus täällä kyrössä. Kävimme katsomassa ruumista ja käytimme sitä ruumisautolla vielä viimeisen kerran kotona. Eihän sillä joulutunnelmaa aikaiseksi saatu, mutta oli tavallaan helpottavaa viedä isoisä kotona käymään ennen hautajaisia. Kyllä tämä kuitenkin suretti, vaikka jouluaattona sitten saatiinkin vietettyä hyvä ja lämmin joulu. 

Sain taas mukavia lahjoja ja tänä vuonna myös paljon rahaa! Sovimme vanhempien kanssa että saan lahjani rahana, sillä oli vaikea keksiä mitään kummempaa lahjaa tai lahjatoivetta. Lisäksi (tuttuun tapaan) isoäiti antoi rahalahjan ja vielä lisäksi kummitätini, joka oli tänä vuonna myös jouluvietoissa luonamme, antoi lahjansa mukana rahaa. Kyllä siinä siis muutama satanen tuli tienattua ja näin köyhänä opiskelijana sitä osaa todella arvostaa. Sain lisäksi kuitenkin vielä muitakin kivoja lahjoja. 

Ensinnäkin, esitin siskoilleni yhtenä lahjatoiveista suoristusraudan, sillä omani alkoi olla jo aivan lopussaan, vaikka sen jo kerran korjasinkin. Tämän heiltä sitten sainkin! Ja hyvä niin, sillä ensimmäistä kertaa kokeillessani tätä olin erittäin tyytyväinen hiuksiini. Suorat hiukset pysyivät jopa seuraavaan päivään asti, kun yleensä tämä luonnonkiharapää pysyy suorana noin viisi minuttia jos sitäkään. Lisäksi sain heiltä ylisöpön kannellisen pingviinikulhon, jossa tällä pingviinillä on kantena tonttulakki! 

Näin äitini kutovan tuossa joskus sellaisia hmm... miksiköhän niitä kutsutaan... kynsikkäitä (?) ja ihastelin heti kun olivat niin hienon väriset ja kaikkea. Jouluna sitten sain yhdessä paketissa sellaiset! Ihanalla iPhone laadulla otetuista kuvista ei sitä niin näy, mutta nämä kynsikkäät ovat väriltään oikeasti liukuvärjätyt siniset, joissa lanka on vielä semmoista kimaltelevaa :3 Aivan ihanat, niin lämpimät ja tunnearvoa löytyy <3 


Näiden lisäksi sain vielä suklaata, sukkia, villasukkia ja muuta sellaista :) Postissa tuli myös tilaamaani tavaraa muutamassa erässä ennen joulua. Nämä olivat kai vähän niinkuin lahjoja itselleni :D Näitä tilauksia tuli tehtyä jo joku aika sitten, mutta toimituksessa tietysti kestää. Eikä tässä ollut kaikki tilaamani "lahjat", mutta muita odotellaan sitten varmaan ensi vuoden puolella :D Ikävä kyllä näiden mukana tilaamani lahja Hannibalille ei vielä ollut saapunut, mutta onneksi olin hommannut rakkaalle katilleni muutakin. Postissa kuitenkin saapui jo pelihiiri, -kuulokkeet ja latausteline ps3 ohjaimille. 


Tällaista tällä kertaa! Kerrottavaa löytyisi lisääkin, mutta aikaa ei. Väsy alkaa jo painaa päälle, joten lähden vielä pitämään seuraa Tonylle ja pian sitten nukkumattia etsimään. Hyvää uutta vuotta!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Pohjoista ja etelää

Sitä ollaan taas jo seuraavalla lomalla ennen kuin uuden postauksen sain aikaan. Syysloma on siis koittanut ja jo viimeisiä lomapäiviä viedään. Paljon on taas tapahtunut, niin iloista kuin surullistakin..

Koulu lähti käyntiin suhteellisen hyvillä mielin ja onnistuneesti, tenttiviikko vain alkaa pikkuhiljaa lähestyä ja stressi toki sen mukana kasvaa. Olen tämän jakson aikana vapaa-ajallakin keskittynyt niin paljon ruotsinkielen oppimiseen, että muiden kurssien sisältö on jäänyt vain koulun tiloissa opiskeluun. Onneksi sentään viikonloppuisin on ehtinyt tapahtua vaikka mitä!

Ensinnäkin, tuossa kolme viikkoa sitten viikonloppuna lähdimme perheen ja meidän siskosten miesten kanssa Iso-Syötteelle mökillemme viettämään äidin 50 vuotissyntymäpäiviä. Aluksi äiti ei niitä edes halunnut viettää, mutta päätyi lopulta pieniin juhliin muutaman sisaruksensa kanssa. Viikonlopusta sukeutui kuitenkin aikamoiset! 

Järjestimme mökkimme saunatiloihin äidille yksityisen Kontio Spa -kylpyläelämyksen, missä äiti pääsi rentoutumaan pilipalirentoutusmusiikin säestyksellä samalla kun sai kuorintaa, hierontaa, manikyyria ja pedikyyria. Samaan aikaan keittiön puolella valmistui voileipäkakkuja ja muita leivonnaisia. Ruuan, kakkukahvien ja rupattelujen jälkeen lähdimme Syötteen rinteiden läheisyyteen seuraamaan Luppovesi palaa -tapahtumaa, ja lähinnä sen mahtavaa ilotulitusta! Palattuamme mökille kuuntelimme musiikkia äidin nuoruudesta ja tanssimme koko porukka olohuoneen lattialla. Sai siinä vähän tanssiopetustakin äitiltä erilaisiin tanssityyppeihin, mitä hän on itse harrastanut isän kanssa tanssikursseilla. Ilta sujui siis mahtavasti ja ainakin itselläni oli todella hauskaa! 

Sunnuntaina ennen lähtöä käytiin vielä Pudasjärven ilmailukeskuksella, missä äitiä odotti yllätys. Isä oli nimittäin järjestänyt äitille mahdollisuuden päästä lentämään lentokonetta! Sinne äiti lähti lentäjän kyytiin kahden hengen koneeseen katselemaan synnyinpaikkansa kauniita maisemia ylhäältä käsin. Ja pääsi tosiaan kuulemma itsekin sitä konetta ohjaamaan. 

Lyhyesti kuvailtuna näin sujui siis tuo synttäriviikonloppu. Viime viikonloppuna lähdimmekin sitten Helsinkiin Tonyn ja hänen perheensä kanssa (mukaanlukien perheenjäsenten miesystävät ja lapset). Helsinkiin lähdettiin Tonyn isoisän siunaustilaisuuteen. Yövyimme Tonyn isoäidin luona, joka oli kyllä aivan ihana. Tunsin oloni heti kotoisaksi ja tervetulleeksi astuessani hänen asuntoonsa ja tervehtiessäni häntä ensimmäistä kertaa. Tunsin jopa olevani osa kyseistäkin perhettä <3. Vaikka matkan syy olikin mitä surullisin, sujui muuten koko reissu mukavasti. Kappelissa istuessani vain harmittelin ajatuksella, etten ehtinyt tätä ihmistä tapaamaan. Tony oli puhunut hänestä vaikka mitä mukavia tarinoita ja jo sen perusteella olin saanut hänestä tietyn kuvan mieleeni, minkä takia itsellänikin tuli hieman tippaa linssiin.

Myllypuro ja Tonyn siskon poika <3
Tällaisia reissuja on siis ollut ja enemmänkin olisi kerrottavaa, mutta jätetään ne ensi kertaan kun kerta jo näinkin pitkä teksti tuli näistäkin. Syysloman viimeinen päivä lähtee huomenna käyntiin ja sen jälkeen saa alkaa valmistautumaan tenttiviikkoon, joka lähtee kuun viimeisellä viikolla käyntiin :S 

torstai 14. elokuuta 2014

What's happening?

Oikeasti, mitä on tapahtunut? Jos joku tuntemistani ihmisistä tietää niin ole hyvä ja kerro minullekin. Olen nimittäin hyvin ihmeissäni ollut jo muutaman kuukauden. Mihin kaikki katosivat?

Ystävät, kaverit, sukulaiset, tutut... kaikki omalla tavallaan tärkeitä ihmisiä. Itselleni ainakin kaikki tuntemani ihmiset ovat lähellä sydäntä. Olen pitänyt, pidän ja tulen aina pitämään ystäviä tärkeämpinä kuin poikaystäviä tai tapailemiani miehiä. Syy tähän on se tavallinen "miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyy". Sitä ei koskaan varmuudella tiedä, mikä suhde tulee oikeasti kestämään. Jos hylkää ystävät miehen takia, eikä suhde kestäkään niin jäljellä ei ole enää ystäviä. Kaikille varmasti tuttu käsite, mutta toisille täysin arvoton. 

Minulle kerran esitettiin ehdot, joista minun täytyi valita silloinen poikaystävä tai ystävät. Valitsin ystävät. Kävimme läpi rankan ja pitkän eron, joka sisälsi vaikka mitä sotkua. Olen aina sanonut sitä, että jos mies antaa tuollaiset vaihtoehdot niin mitä suhteesta voi tulla. En halua miestä, joka päättää kenen ystävä saan olla tai ketä nähdä. Päätän itse omasta elämästäni.

Näin ei kuitenkaan kaikki ajattele. Eikä siinä mitään, jokainen tekee omat päätöksensä enkä minä ole niistä ketään moittimaan. Olisi kuitenkin mukava saada se tunne, että olen jollekin niin tärkeä, että ei luopuisi minusta mistään hinnasta. Turhauttavaahan se on itse yrittää pitää kiinni ihmisistä, joilta ei saa mitään takaisin. Sanoin näistä ajatuksistani kerran eräälle ystävälle ja kysyin häneltä, kumman hän valitsisi minun ja miehensä välillä, jos mies latelisi tällaiset ehdot. Vastaus oli juuri se, mitä odotinkin. Mies ensin. 

Syy, miksi tämä asia vaivaa päätäni tällä hetkellä on se, että ystäväni ovat kadonneet jonnekin. Ennen minulla oli paljon ystäviä, joista vähitellen yksi toisensa jälkeen jäi vähemmälle tapailulle. Ollaan muuteltu eri puolille Suomea, minkä takia ei kaikkien kanssa tule oltua jne. Mutta niitä ystäviä, joita on tullut nähtyä vielä muiden kadotessa maailmalle, ei enää muutaman kuukauden sisään ole näkynyt. Soitellaan ja sovitaan tapaamisista, mutta nykyään jokainen on tehnyt oharit. Kun sitä soittelee perään kysyäkseen että "missäs menet meidän piti nähdä tänään", niin ei vastausta. Niissä tapauksissa kun se vastaus tulee, niin syynä on jotain todella ajattelematonta, mikä saa olon tuntemaan merkityksettömäksi. Ja sitä itse kun aina niin innostuu ja alkaa valmistautumaan tapaamisiin, vain huomatakseen sen kaiken olevan turhaa.

Olen tuntenut kesän aikana oloni todella yksinäiseksi. Paljon olen ollut kyllä reissussa, mutta seurana on ollut perhe tai Tony, joka on tällä hetkellä ainoa suvun ulkopuolinen ihminen kuka vastaa puheluihini. Tämän kesän aikana olen kohdannut vaikka mitä henkisiä ja fyysisiä ongelmia, joiden kanssa olisin tarvinnut ystävieni tukea. Mitään en kuitenkaan ole saanut. Olen joutunut elämään kaikkien niiden asioiden kanssa yksin, mikä aiheuttaa vaan lisää stressiä. 

Alkuvuodesta muutin omaan asuntoon. Kaikki kyselivät, että koska juhlitaan tupareita. Kun päätin pitää ne ja lähetin kutsun facebookin kautta, yksi ihminen vastasi tulevansa, eksäni. Muut eivät vastanneet mitään. Pari ihmistä ilmoitti olevansa reissussa tai oli muita esteitä, mutta niistä jo tiesin etukäteen. Muuten täysin hiljaista, vaikka ilmoituksia pyysin useampaankin kertaan. Lopulta jäivät tuparit pitämättä. Sen takia olen ajatellut, etten ehkä ensimmäistä kertaa järjestäkään syntymäpäiväjuhlia, mitkä yleensä ovat olleet samalla Halloweenin juhlistamista. Tulisiko sinnekään enää ketään? Viime vuonna pidimme yhteiset juhlat eksäni kanssa (sillä olemme syntyneet peräkkäisinä päivinä), ja minun puolelta kavereita ei tullut kuin siskoni. Muut olivat eksäni ystäviä. Valitsisiko siis kukaan tänäkään vuonna minun synttäri/halloween juhlia työ- tai koulukavereidensa halloween juhlien sijaan? Surullistahan tässä on vielä se, että olen ollut mukana suunnittelemassa yllätyssynttäreitä vaikka kenelle ja omiin juhliini en saa edes parhaimpia ystäviäni.

Jos sukulaisia tai miehiä ei lasketa, niin olemassa on kuitenkin yksi ihana ystävä, joka saa oloni tuntemaan hänelle tärkeäksi. Ikäväkseni asumme kuitenkin sen verran kaukana toisistamme, että ei tule paljon nähtyä, mutta hän silti osoittaa tukensa kun vain pystyy, eikä ole ainakaan vielä minua täysin hylännyt. Tämän ystävän näen huomenna kun menen tapaamaan häntä ja hänen miestään Tampereelle <3

Eikö ollutkin ihanan masentavaa luettavaa? Ei siinä, kirjoitin tämän tekstin sydäntä keventääkseni. Eli ihan normaalia, jos ei jaksa tätä lukea. Kommentointi on silti aina sallittua, jos joku tämän jaksoi lukea ja sai tästä jotain ajatuksia :)

Hyvät illanjatkot!
- Anyxia -

maanantai 14. heinäkuuta 2014

iRonic

Palasin noin viikko sitten takaisin Seinäjoelle. Ennen sitä olin Teuvalla talonvahtina, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin. Siellä oli mukavaa, rentoa ja kotoisaa. Harmi vain, että keskellä rauhaisaa lomaviikkoa sain hommattua itselleni pahan flunssan. Ensimmäisenä flunssapäivänä kuumetta oli varmastikin vähintään 39 astetta ja kurkussa tuntui siltä, kuin joku olisi parkkeerannut autonsa sen päälle. Kipu oli sanoinkuvaamaton ja olo mitä tukalin. Onnekseni olo alkoi kuitenkin selkeästi paranemaan jo seuraavana päivänä, vaikka lähelläkään tervettä ei tietenkään vielä oltu. Olisi ollut vaikka mitä kivaa tehtävää, mutta flunssan rajoittamina kaikkea ei päässyt toteuttamaan.


Päällä New Yorkista tuliaisina saatu 
kaulakoru ja korvakorut :)
Lopulta kuitenkin oloni oli sen verran jo parempi, että pääsin edes uimaan. En ole uinut moniin vuosiin, sillä vaadin siihen paikan missä ei ole muita ihmisiä. Nyt se oli mahdollista ja tuli sitä polskittua jo hyvän aikaa. Nautin vedestä suunnattomasti ja siksi olikin ihanaa tällainen tilaisuus päästä uimaan omassa rauhassa.

Tuolla reissulla tuli sitten käytyä vielä Kauhajoella shoppailemassa, suunniteltua ja pohjusteltua öljyvärimaalausta, leikittyä koirien kanssa ulkona, ruokittua poneja ja pupuja, sekä lisäksi tiivistin vielä tulevan mobiilisaunan polyuretaanivaahdolla :) Teuvalla on siis tulossa sauna-ajot elokuun alussa, jonne Tony ja hänen siskonsa mies Tomi ovat rakentaneet peräkärrysaunaa. Itse olen menossa myös mukaan ajoihin. 

Mukava viikko oli siis Teuvalla ja nyt olen tosiaan takaisin Seinäjoella. Harmikseni vain sain hommattua itselleni korvatulehduksen tuon flunssan päätteeksi, joten sain antibiootit viime tiistaina. Siispä olen nyt nauttinut aamuin illoin lautasellisen jogurttia amoksisilliinirouheen kera! Minä kun en allergialääkkeitä suurempia pillereitä pysty nielemään, vuonna 2007 turvonneen kurkkuni takia, niin joudun murskaamaan ne. 

Olen tässä viikon sisään nähnyt kavereita, kuten Ninaa, Veeraa, Tumea ja Samppaa, kun ei ole juhannuksen jälkeen oikein ollut mahdollisuutta. Kaupoissa on tullut käytyä ja hermojakin on menetetty vähän väliä. Muun muassa laturin etsiminen iPhonelle oli lähellä mahdotonta tässä kaupungissa, sillä Applen latureita ei tunnuta myyvän muualla kun iTronicissa. Se taas ei ole ikinä auki, kun sinne yrittää mennä. Mobiaa ja Hamaa myydään vaikka missä, mutta tuo puhelimeni on todella herkkä eikä juuri lataudu kuin alkuperäisillä applen latureilla. Hätätapauksessa kuitenkin päädyin ostamaan Haman autolaturin, sillä löysin semmoisen tarjouksesta kympillä. Ikäväkseni jouduin kuitenkin taas pettymään huomatessani, ettei se lataa sitten ollenkaan. Lopulta kuitenkin löysin edes yhden toimivan latauskaapelin citymarketista ja toivotaan, että sillä pärjätään jonkin aikaa.

Tony tuli viikonlopuksi Seinäjoelle, joten olen hänen kanssaan viettänyt aikaa. Eilen kävimme Biltemassa shoppailemassa ja pian alkoi tehdä mieli leipoa, joten kävimme minimanissa ostamassa tarvittavia ainesosia. Päätin sitten leipoa minikokoisia kinkkupiiraita, käyttäen hyväksi juuri biltemasta ostamaani muffinivuokapeltiä. Uunin lämpötila olisi saanut olla alhaisempi, sillä pinnasta tuli hitusen tarkoitettua tummempi. Siltikin, maku oli todella hyvä ja niissä oli pientä lempeää tulisuutta, mikä kruunasi kokonaisuuden. Täytettäkin tuli ehkä vähän liikaa, mikä näkyi siinä, että piiraiden reunat eivät näkyneet yläosassa ollenkaan. Näyttävät siis mielestäni vähän muffinimaiselta. Ulkonäkö ei siis ollut täydellinen, mutta sen verran hyviä olivat, että tuli kaikki syötyä illan aikana. Kyllä näitä voisi leipoa uudelleen, ottaen opiksi virheistä tietenkin :)